14 LUKU. 14

₁Vaimojen viisaus talon rakentaa,

mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

₂Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa,

mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

₃Hullun suussa on ylpeydelle vitsa,

mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

₄Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä,

mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

₅Uskollinen todistaja ei valhettele,

mutta väärä todistaja puhuu valheita.

₆Pilkkaaja etsii viisautta turhaan,

mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

₇Menet pois tyhmän miehen luota:

et tullut tuntemaan tiedon huulia.

₈Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää;

tyhmien hulluus on petos.

₉Hulluja pilkkaa vikauhri,

mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

₁₀Sydän tuntee oman surunsa,

eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

₁₁Jumalattomain huone hävitetään,

mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

₁₂Miehen mielestä on oikea monikin tie,

joka lopulta on kuoleman tie.

₁₃Nauraessakin voi sydän kärsiä,

ja ilon lopuksi tulee murhe.

₁₄Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän,

mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

₁₅Yksinkertainen uskoo joka sanan,

mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

₁₆Viisas pelkää ja karttaa pahaa,

mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

₁₇Pikavihainen tekee hullun töitä,

ja juonittelija joutuu vihatuksi.

₁₈Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden,

mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

₁₉Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä

ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

₂₀Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin,

mutta rikasta rakastavat monet.

₂₁Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,

mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

₂₂Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa?

Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

₂₃Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä,

mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

₂₄Viisasten kruunu on heidän rikkautensa,

mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

₂₅Uskollinen todistaja on hengen pelastaja,

mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

₂₆Herran pelossa on vahva varmuus

ja turva vielä lapsillekin.

₂₇Herran pelko on elämän lähde

kuoleman paulain välttämiseksi.

₂₈Kansan paljous on kuninkaan kunnia,

väen vähyys ruhtinaan turmio.

₂₉Pitkämielisellä on paljon taitoa,

mutta pikavihaisen osa on hulluus.

₃₀Sävyisä sydän on ruumiin elämä,

mutta luulevaisuus on mätä luissa.

₃₁Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa,

mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

₃₂Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa,

mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

₃₃Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus,

ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

₃₄Vanhurskaus kansan korottaa,

mutta synti on kansakuntien häpeä.

₃₅Taitava palvelija saa kuninkaan suosion,

mutta kunnoton hänen vihansa.