26 LUKU. 26

₁Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana

soveltuu tyhmälle kunnia.

₂Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen

on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

₃Hevoselle ruoska, aasille suitset,

tyhmille vitsa selkään!

₄Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan,

ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

₅Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan,

ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

₆Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda,

joka sanan lähettää tyhmän mukana.

₇Velttoina riippuvat halvatun sääret;

samoin sananlasku tyhmäin suussa.

₈Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni,

on antaa kunniaa tyhmälle.

₉Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen,

on sananlasku tyhmäin suussa.

₁₀Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa,

on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

₁₁Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen,

on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

₁₂Näet miehen, viisaan omissa silmissään —

enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

₁₃Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona,

jalopeura torien vaiheilla".

₁₄Ovi saranoillaan kääntyilee,

laiska vuoteellansa.

₁₅Laiska pistää kätensä vatiin;

ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

₁₆Laiska on omissa silmissään viisaampi

kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

₁₇Kulkukoiraa korviin tarttuu se,

joka syrjäisten riidasta suuttuu.

₁₈Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

₁₉on mies, joka pettää lähimmäisensä

ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

₂₀Halkojen loppuessa sammuu tuli,

ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

₂₁Hehkuksi hiilet, tuleksi halot,

riidan lietsomiseksi toraisa mies.

₂₂Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat

ja painuvat sisusten kammioihin asti.

₂₃Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla

ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

₂₄Vihamies teeskentelee huulillaan,

mutta hautoo petosta sydämessänsä.

₂₅Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä,

älä häntä usko,

sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

₂₆Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti,

mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

₂₇Joka kuopan kaivaa,

se itse siihen lankeaa;

ja joka kiveä vierittää,

sen päälle se takaisin vyörähtää.

₂₈Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa,

ja liukas suu saa turmiota aikaan.