8 LUKU. 8

₁Eikö viisaus kutsu,

eikö taito anna äänensä kuulua?

₂Ylös kummuille, tien viereen,

polkujen risteyksiin hän on asettunut.

₃Porttien pielissä, kaupungin portilla,

oviaukoissa hän huutaa:

₄"Teitä minä kutsun, miehet,

ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

₅Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi;

tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

₆Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun,

ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

₇sillä totuutta minun suuni haastaa,

ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

₈Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki,

ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

₉Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle,

suorat niille, jotka löysivät tiedon.

₁₀Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata,

ja tieto ennen valituinta kultaa.

₁₁Sillä parempi on viisaus kuin helmet,

eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

₁₂Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen,

olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

₁₃Herran pelko on pahan vihaamista.

Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

₁₄Minulla on neuvo ja neuvokkuus;

minä olen ymmärrys, minulla on voima.

₁₅Minun avullani kuninkaat hallitsevat,

ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

₁₆Minun avullani päämiehet vallitsevat

ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

₁₇Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat,

ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

₁₈Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia,

ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

₁₉Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta,

minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

₂₀Minä vaellan vanhurskauden polkua,

oikeuden teitten keskikohtaa,

₂₁antaakseni niille, jotka minua rakastavat,

pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

₂₂Herra loi minut töittensä esikoiseksi,

ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

₂₃Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan,

alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

₂₄Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä,

ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

₂₅Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen,

ennen kukkuloita, synnyin minä,

₂₆kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua,

ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

₂₇Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä,

kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

₂₈kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa,

kun syvyyden lähteet saivat voiman,

₂₉kun hän merelle asetti sen rajat,

että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli,

kun hän vahvisti maan perustukset,

₃₀silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin,

ihastuksissani olin päivästä päivään

ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

₃₁leikitsin hänen maanpiirinsä päällä,

ja ihastukseni olivat ihmislapset.

₃₂Siis te, lapset, kuulkaa minua;

autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

₃₃Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte;

älkää sen antako mennä menojaan.

₃₄Autuas se ihminen, joka minua kuulee,

valvoo minun ovillani päivästä päivään,

vartioitsee minun ovieni pieliä!

₃₅Sillä joka minut löytää, löytää elämän

ja saa Herran mielisuosion.

₃₆Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa;

kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."