107 PSALMI. 107

₁Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

₂Niin sanokoot Herran lunastetut,

jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

₃ja koonnut pakanamaista,

idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

₄He harhailivat erämaassa,

autiossa, tiettömässä maassa,

löytämättä asuttua kaupunkia.

₅Heidän oli nälkä ja jano,

heidän sielunsa nääntyi heissä.

₆Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

₇Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle,

niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

₈Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa,

hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

₉Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun

ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

₁₀He istuivat pimeydessä ja synkeydessä,

vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

₁₁koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan

ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

₁₂Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä;

he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

₁₃Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

₁₄Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä,

hän katkaisi heidän kahleensa.

₁₅Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

₁₆Sillä hän särkee vaskiset ovet

ja rikkoo rautaiset salvat.

₁₇He olivat hulluja,

sillä heidän vaelluksensa oli syntinen,

ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

₁₈Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa,

ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

₁₉Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

₂₀Hän lähetti sanansa ja paransi heidät

ja pelasti heidät haudasta.

₂₁Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

₂₂Uhratkoot kiitosuhreja

ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

₂₃He lähtivät laivoilla merelle

ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

₂₄He näkivät Herran työt

ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

₂₅Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen,

joka kohotti korkealle sen aallot.

₂₆He kohosivat taivasta kohti,

he vajosivat syvyyksiin;

heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

₂₇He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut,

ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

₂₈Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

₂₉Hän tyynnytti myrskyn,

ja meren aallot hiljenivät.

₃₀He iloitsivat, kun tuli tyyni,

ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

₃₁Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

₃₂Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa

ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

₃₃Hän muutti virrat erämaaksi

ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

₃₄hedelmällisen maan suola-aroksi,

sen asukasten pahuuden tähden.

₃₅Hän muutti erämaan vesilammikoiksi

ja kuivan maan vesilähteiksi.

₃₆Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan

ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

₃₇Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja,

jotka tuottivat satoisan hedelmän.

₃₈Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti,

ja hän antoi heille paljon karjaa.

₃₉Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat

onnettomuuden ja huolten painon alla,

₄₀niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta

ruhtinasten päälle

ja panee heidät harhailemaan

tiettömissä autiomaissa,

₄₁hän kohotti köyhän kurjuudesta

ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

₄₂Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat,

ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

₄₃Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin

ja ajatelkoon Herran armotekoja.