109 PSALMI. 109

Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

₂Sillä he ovat avanneet minua vastaan

jumalattoman ja petollisen suun,

he puhuttelevat minua valheen kielellä.

₃Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet,

ja syyttä he sotivat minua vastaan.

₄Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat,

mutta minä ainoastaan rukoilen.

₅He kostavat minulle hyvän pahalla

ja rakkauteni vihalla.

₆Aseta jumalaton mies häntä vastaan,

ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

₇Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn,

ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

₈Hänen päivänsä olkoot harvat,

ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

₉Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi

ja hänen vaimonsa leskeksi.

₁₀Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten,

anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

₁₁Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa,

ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

₁₂Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta,

älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

₁₃Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon,

pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

₁₄Hänen isiensä rikkomukset

pysykööt Herran muistossa,

älköönkä hänen äitinsä syntiä

pyyhittäkö pois.

₁₅Olkoot ne Herran edessä alati,

ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

₁₆Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta,

vaan vainosi kurjaa ja köyhää

ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

₁₇Hän rakasti kirousta,

ja se kohtasi häntä;

hän ei huolinut siunauksesta,

ja se väistyi hänestä kauas.

₁₈Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa,

ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi

ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

₁₉Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu,

ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

₂₀Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka

ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

₂₁Mutta sinä, Herra, Herra,

auta minua nimesi tähden,

sillä sinun armosi on hyvä,

pelasta minut.

₂₂Sillä minä olen kurja ja köyhä,

ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

₂₃Minä katoan pois kuin pitenevä varjo,

minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

₂₄Polveni horjuvat paastoamisesta,

ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

₂₅Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen,

minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

₂₆Auta minua, Herra, minun Jumalani,

pelasta minut armosi jälkeen;

₂₇ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi,

että sinä, Herra, sen teit.

₂₈Jos he kiroavat, siunaa sinä,

jos he nousevat, joutukoot häpeään,

mutta palvelijasi saakoon iloita.

₂₉Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna,

ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

₃₀Minä suullani kiitän suuresti Herraa,

ja monien keskellä minä ylistän häntä.

₃₁Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella

pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.