62 PSALMI. 62

₂Jumalaa yksin

minun sieluni hiljaisuudessa odottaa,

häneltä tulee minulle apu.

₃Hän yksin on minun kallioni,

minun apuni ja turvani:

en minä suuresti horju.

₄Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte,

hänet yhdessä surmataksenne,

niinkuin hän olisi kaatuva seinä,

niinkuin murrettu muuri?

₅He vain pitävät neuvoa,

miten syöstä hänet korkeudestaan.

He rakastavat valhetta,

he siunaavat suullansa

ja kiroavat sydämessänsä. Sela.

₆Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa,

minun sieluni,

sillä häneltä tulee minun toivoni.

₇Hän yksin on minun kallioni,

minun apuni ja turvani:

en minä horju.

₈Jumalassa on minun apuni ja kunniani.

Minun väkevyyteni kallio,

minun turvani on Jumala.

₉Turvatkaa häneen joka aika, te kansa;

vuodattakaa hänen eteensä sydämenne.

Jumala on meidän turvamme. Sela.

₁₀Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset,

vain valhetta ihmisten lapset:

kaikki he nousevat vaa'assa ylös

köykäisempinä kuin tuulen henkäys.

₁₁Älkää luottako väkivaltaan,

älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan.

Jos rikkautta karttuu,

älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

₁₂Kerran on Jumala sanonut,

kahdesti olen sen kuullut:

väkevyys on Jumalan.

₁₃Ja sinun, Herra, on armo;

sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.