20 LUKU. 20

₁On ajatonta nuhtelua,

mutta moni on vaiti

ja on ymmärtäväinen.

₂Paljoa parempi on nuhdella

kuin pitää vihaa;

ja joka vikansa tunnustaa,

se välttää vahingon.

₄Niinkuin kuohilas,

jolla on himo raiskata neitsyt,

on se, joka tahtoo toimittaa oikeuden

väkivallalla.

₅Moni on vaiti

ja havaitaan viisaaksi,

ja moni on vihattu

paljon puheensa tähden.

₆Moni on vaiti,

koska ei ole, mitä vastata;

mutta moni on vaiti,

koska tietää aikansa.

₇Viisas mies on vaiti

oikeaan aikaan asti,

mutta suunsoittaja ja mieletön

ei ota ajasta vaaria.

₈Jolla on ylenpalttisesti sanoja,

sitä kauhistutaan;

ja vaateliasta vihataan.

₉Monelle miehelle

on onnettomuus onneksi,

ja voitto voi olla vahingoksi.

₁₀On lahjoja,

jotka eivät sinua hyödytä;

mutta on myös lahjoja,

kaksinkertaisen korvauksen arvoisia.

₁₁Monelle koituu kunnia vahingoksi,

ja moni kohottaa päänsä ylös

nöyryytyksestä.

₁₂Moni ostaa paljon vähällä,

mutta saa maksaa sen seitsenkertaisesti.

₁₃Viisas voittaa suosiota sanoillansa,

mutta tyhmien kohteliaisuudet

vuotavat hukkaan.

₁₄Mielettömän lahja ei sinua hyödytä,

sillä hänellä on yksi silmä antamassa,

monta ottamassa.

₁₅Vähän hän antaa,

mutta herjaa paljon

ja avaa suunsa suureksi kuin airut.

Tänään hän lainaa

ja huomenna vaatii takaisin:

vihattava on senkaltainen ihminen.

₁₆Tyhmä sanoo:

"Ei ole minulla ystävää

enkä saa kiitosta hyvistä teoistani:

ne, jotka syövät minun leipääni,

ovat kieleltään pahoja."

₁₇Kuinka usein ja kuinka monilta

hän saakaan osakseen naurua!

₁₈Parempi on kompastua maahan

kuin kieleensä:

pahoille tulee siten lankeemus joutuin.

₁₉Töykeä ihminen — ajaton puhe:

se on tavallinen niiden suussa,

jotka ovat kasvatusta vailla.

₂₀Sananlaskua tyhmän suusta

ei hyväksytä,

sillä hän ei sano sitä oikeaan aikaan.

₂₁Useaa estää puute

tekemästä syntiä,

ja kun hän on levossaan,

ei häntä tunto kalva.

₂₂Moni saattaa itsensä turmioon

häpeän tähden

ja turmelee itsensä

mielettömällä käytöksellä.

₂₃Moni antaa häpeän vuoksi

lupauksia ystävälleen

ja hankkii suotta

hänestä itselleen vihamiehen.

₂₄Paha tahra ihmisessä on valhe;

se on tavallinen niiden suussa,

jotka ovat kasvatusta vailla.

₂₅Parempi on varas kuin se,

jolla on tapana valhetella;

mutta molemmat he perivät turmion.

₂₆Valhettelijalta vie kunnian

hänen mielenlaatunsa,

ja hänen häpeänsä seuraa häntä alati.

₂₇Joka on viisas puheissaan,

se auttaa itseänsä eteenpäin,

ja ymmärtäväinen mies

kelpaa korkea-arvoisille.

₂₈Joka maata muokkaa,

saa jyväkasansa korkenemaan;

ja joka korkea-arvoisille kelpaa,

saa väärintekonsa sovitetuksi.

₂₉Antimet ja lahjat

sokaisevat viisasten silmät,

ja niinkuin kuonokoppa suun edessä

estävät heitä nuhtelemasta.

₃₀Kätketty viisaus ja salattu aarre

— mitä hyötyä on kummastakaan niistä?

₃₁Parempi on ihminen,

joka tyhmyytensä kätkee,

kuin ihminen, joka viisautensa kätkee.