2 LUKU. 2

₁"Minä olen Saaronin kukkanen,

olen laaksojen lilja."

₂"Niinkuin lilja orjantappurain keskellä,

niin on minun armaani neitosten keskellä."

₃"Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä,

niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä;

minä halajan istua sen varjossa,

ja sen hedelmä on minun suussani makea.

₄Hän on vienyt minut viinimajaan,

rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

₅Vahvistakaa minua rypälekakuilla,

virvoittakaa minua omenilla,

sillä minä olen rakkaudesta sairas."

₆Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

₇Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,

gasellien tai kedon peurojen kautta:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennenkuin se itse haluaa.

₈Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee

hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

₉Rakkaani on gasellin kaltainen

tai nuoren peuran.

Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana,

katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

₁₀Rakkaani lausuu ja sanoo minulle:

"Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

₁₁Sillä katso, talvi on väistynyt,

sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

₁₂Kukkaset ovat puhjenneet maahan,

laulun aika on tullut,

ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

₁₃Viikunapuu tekee keväthedelmää,

viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat.

Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

₁₄Kyyhkyseni, joka piilet

kallionkoloissa, vuorenpengermillä

anna minun nähdä kasvosi,

anna minun kuulla äänesi,

sillä suloinen on sinun äänesi

ja ihanat ovat sinun kasvosi."

₁₅Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut,

jotka viinitarhoja turmelevat,

sillä viinitarhamme ovat kukassa.

₁₆Rakkaani on minun, ja minä hänen —

hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

₁₇Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,

kiertele, rakkaani, kuin gaselli,

kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.