1. kuninkaiden kirja 18

₁Kului pitkä aika, yli kaksi vuotta. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: »Mene tapaamaan Ahabia. Sitten minä annan maalle sateen.» ₂Elia lähti Ahabin luo.

Samariassa oli kova nälänhätä. ₃Ahab kutsui puheilleen hovin päällikön Obadjan, joka oli harras Herran palvelija. ₄Silloin kun Isebel pyrki tuhoamaan Herran profeetat, Obadja oli pelastanut heistä sata. Hän oli piilottanut nämä kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, ja toimittanut heille ruokaa ja vettä. ₅Ahab sanoi Obadjalle: »Käy kaikilla lähteillä ja puroilla, mitä maassa on. Kenties vielä löytyy ruohoa, niin että voimme pitää hevoset ja muulit hengissä emmekä joudu lopettamaan niitä.» ₆He jakoivat maan kahteen osaan. Ahab kulki toisen osan päästä päähän, Obadja toisen.

₇Kun Obadja oli tällä matkalla, Elia tuli häntä vastaan. Obadja tunsi profeetan. Hän heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: »Sinäkö se olet, herrani Elia?» ₈»Minä», vastasi Elia. »Mene sanomaan herrallesi, että olen täällä.»

₉Obadja sanoi: »Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun sinä lähetät minut surman suuhun Ahabin luo? ₁₀Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sellaista kansaa eikä valtakuntaa, jonka alueelta herrani ei olisi kysellyt sinua. Ja kun hänelle on vastattu, ettet ole siellä, hän on aina pannut sen valtakunnan ja kansan vannomaan, ettei sinua ole löydetty. ₁₁Nyt sinä käsket minun mennä kertomaan herralleni, että olet täällä. ₁₂Kun lähden luotasi, Herran henki vie sinut ties minne, ja kun minä menen kertomaan sinusta Ahabille eikä hän sitten löydäkään sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin minä, palvelijasi, olen nuoruudestani saakka ollut Herralle kuuliainen! ₁₃Etkö ole kuullut, mitä tein silloin, kun Isebel tappoi Herran profeetat? Minähän piilotin sata profeettaa kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, ja toimitin heille ruokaa ja vettä. ₁₄Nyt sinä käsket minun mennä kertomaan herralleni, että olet täällä. Hän tappaa minut!»

₁₅Mutta Elia vastasi: »Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: tänään minä kohtaan kuninkaani!»

₁₆Obadja meni Ahabin luo ja kertoi hänelle, missä Elia oli. Ahab lähti tapaamaan Eliaa. ₁₇Profeetan nähdessään Ahab kysyi häneltä: »Siinäkö sinä nyt olet, sinä, joka olet saattanut Israelin kurjuuteen?» ₁₈Elia vastasi hänelle: »En minä tuo kurjuutta Israeliin. Sitä tuotte sinä ja isäsi suku, kun olette lyöneet laimin Herran käskyt ja kun sinä olet kääntynyt Baalin palvelijaksi. ₁₉Lähetä nyt koko Israelin kansalle käsky kokoontua minun luokseni Karmelinvuorelle, ja kutsu sinne myös Baalin neljäsataaviisikymmentä profeettaa ja Astarten neljäsataa profeettaa, joita Isebel ruokkii pöydässään.» ₂₀Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle.

₂₁Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: »Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!» Kansa ei vastannut hänelle mitään. ₂₂Elia sanoi silloin kansalle: »Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. ₂₃Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. ₂₄Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.» Väki huusi yhteen ääneen: »Hyvä!»

₂₅Elia sanoi Baalin profeetoille: »Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.» ₂₆He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: »Baal, Baal, vastaa meille!» Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.

₂₇Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: »Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta.» ₂₈Profeetat huusivat vielä kovemmalla äänellä ja viiltelivät tapansa mukaan itseään miekoilla ja keihäillä, niin että olivat aivan veressä. ₂₉Puolenpäivän jälkeen he tulivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa ruokauhrin aikaan saakka. Mutta ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, mitään ei tapahtunut.

₃₀Silloin Elia sanoi kansalle: »Tulkaa tänne luokseni.» Kaikki kerääntyivät hänen lähelleen. Elia korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. ₃₁Hän otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: »Sinun nimesi on oleva Israel.» ₃₂Hän rakensi kivistä Herralle alttarin ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. ₃₃Sitten hän latoi puut alttarille, paloitteli sonnin ja pani palat puiden päälle. ₃₄Hän sanoi: »Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja valuttakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.» Sitten hän sanoi: »Tehkää sama uudelleen.» Näin tehtiin. Hän sanoi: »Tehkää se kolmannen kerran.» Se tehtiin kolmannen kerran. ₃₅Vesi valui alttarin ympärille ja täytti ojankin.

₃₆Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: »Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. ₃₇Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!»

₃₈Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. ₃₉Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: »Herra on Jumala! Herra on Jumala!» ₄₀Elia sanoi heille: »Ottakaa kiinni Baalin profeetat, älkää päästäkö ainoatakaan pakoon!» Heidät otettiin kiinni, ja Elia vei heidät alas Kisoninpurolle ja surmasi heidät siellä.

₄₁Elia sanoi Ahabille: »Lähde nyt syömään ja juomaan, sateen kohina kuuluu jo.» ₄₂Ahab meni aterioimaan. Mutta Elia nousi Karmelille, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. ₄₃Hän sanoi palveluspojalleen: »Mene huipulle ja katso merelle päin.» Poika meni ylös, katseli ja sanoi: »Ei näy mitään.» Elia sanoi: »Mene takaisin.» Näin hän teki seitsemän kertaa. ₄₄Seitsemännellä kerralla palveluspoika sanoi: »Nyt mereltä nousee pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen.» Silloin Elia sanoi: »Mene sanomaan Ahabille, että hän valjastuttaisi hevosensa ja lähtisi heti, ettei sade ehdi estää matkantekoa.» ₄₅Siinä samassa myrskypilvet synkensivät taivaan ja alkoi rankkasade. Ahab nousi vaunuihin ja lähti Jisreeliin. ₄₆Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän kietoi viittansa liepeet vyötäisilleen ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin saakka.