Kuningas pyytää Jesajalta neuvoa
1Kun kuningas Hiskia kuuli, mitä oli tapahtunut, hän repäisi vaatteensa ja pukeutui säkkikankaaseen. Sitten hän meni Herran temppeliin. 2Hän lähetti hovin päällikön Eljakimin, hovikirjuri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkikankaaseen verhoutuneina profeetta Jesajan, Amosin pojan, luo ja 3käski heidän sanoa Jesajalle:
»Näin sanoo Hiskia: ’Tämä päivä on surun ja kurituksen ja häpeän päivä. Lapsi on tullut kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4Jospa Herra, sinun Jumalasi, kuulisi ylimmän juomanlaskijan sanat, tuon, jonka hänen herransa, Assyrian kuningas, lähetti pilkkaamaan elävää Jumalaa! Ehkä Herra, sinun Jumalasi, rankaisee häntä noista sanoista, jotka on lausuttu Herran kuullen. Rukoile siis sinä sen jäännöksen puolesta, joka on jäljellä!’»
5Kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo ja kertoivat, mitä kuningas oli sanonut. 6Jesaja vastasi heille: »Ilmoittakaa herrallenne tämä Jumalan sana: ’Älä säikähdä, vaikka olet kuullut, miten Assyrian kuninkaan käskyläiset ovat herjanneet minua. 7Odota, niin minä annan hänelle toisen mielen: hän kuulee sanoman, joka saa hänet palaamaan maahansa, ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan!’»
Sanheribin uhkaus ja Hiskian rukous
8Assyrialaisten komentaja vetäytyi pois ja tavoitti Sanheribin piirittämästä Libnan kaupunkia, jonne tämä oli Lakisista lähtenyt.
9Kun Sanherib sitten sai tietää, että Nubian kuningas Tirhaka oli lähtenyt sotaan häntä vastaan, hän määräsi lähettiläänsä viemään Hiskialle viestin:
10»Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: Älköön sinua pettäkö jumalasi, johon luotat, kun sanot: ’Jerusalem ei joudu Assyrian kuninkaan käsiin.’ 11Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille muille maille: he ovat hävittäneet ne. Sinäkö vain pelastuisit? 12Entä ne kansat, joita isäni tuhosivat? Pelastivatko niitä niiden jumalat? Pelastivatko ne Gosanin tai Harranin tai Resefin tai Bet-Edenin kansat, Telassarin asukkaat? 13Missä nyt on Hamatin kuningas, missä ovat Arpadin, Sefarvaimin, Henan tai Avvan kaupunkien kuninkaat?»
14Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen. 15Ja hän rukoili Herraa näin:
»Herra, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan. 16Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa. 17On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat 18ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne. 19Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!»
Herra vastaa Hiskialle
20Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan:
»Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia. Minä kuulin sinua, 21ja nyt minä lausun hänestä näin:
– Sinua pilkkaa, sinulle ilkkuu
neitsyt, tytär Siion.
Sinun jälkeesi ivaten nyökyttää päätään
tytär Jerusalem.
22Ketä pilkkasit, ketä herjasit,
ketä uhmasit julkein huudoin?
Korkealle sinun katseesi tavoitti:
Israelin Pyhää vastaan!
23Lähettilääsi pilkkasivat Herraa,
heidän suullaan sinä julistit:
»Sotavaunuihini minä nousin
ja rynnistin vuorten korkeuksiin,
ylös Libanonin rinteille saakka!
Minä kaadoin sen korkeat setrit,
kaadoin ylväät sypressit
ja saavutin sen korkeimman huipun.
Siellä on metsä kuin hedelmätarha.
24Olen kaivanut juomavettä maasta,
olen juonut vierasta vettä,
jalkapohjillani olen tallannut umpeen
kaikki Egyptin virrat.»
25Eikö sinun korviisi ole vieläkään tullut,
että minä olen tämän kaiken tehnyt?
Jo ammoin minä sen suunnittelin,
ja nyt olen sen toteuttanut:
Autioiksi kiviröykkiöiksi
sortuivat linnoitetut kaupungit.
26Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat,
vapisivat kauhusta ja häpeästä.
He olivat kuin kasvit avoimella maalla,
kuin ruoho, joka hetken viheriöi,
he olivat katoilla kasvavaa heinää,
pengerpelto itätuulen armoilla.
27Minä tiedän sinun olemisesi ja menemisesi ja tulemisesi
ja sinun kiihkosi minua vastaan.
28Koska minun korviini on kantautunut
sinun kiihkosi ja mahtailusi,
minä kiinnitän koukun sinun nenääsi
ja panen suitset suuhusi
ja ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit.
29»Sinulle, kuninkaani, on merkkinä tämä: tänä vuonna syödään itse kylväytynyttä viljaa ja seuraavanakin villinä kasvavaa, mutta kolmantena vuotena kylvetään ja leikataan sato ja istutetaan viinitarhoja ja nautitaan niiden hedelmiä. 30Ja Juudan suvusta ne, jotka ovat jääneet henkiin ja päässeet turvaan, kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden, 31sillä jäännös lähtee kasvamaan Jerusalemista ja pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
32»Mutta Assyrian kuninkaasta Herra sanoo näin:
– Ei hän tähän kaupunkiin pääse,
ei ammu tänne yhtään nuolta,
ei tuo tämän eteen ainuttakaan kilpeä
eikä luo piiritysvallia tätä vastaan.
33Hän palaa samaa tietä jota tuli,
tähän kaupunkiin hän ei pääse,
sanoo Herra.
34Minä suojelen tätä kaupunkia,
minä pelastan sen itseni vuoksi
ja palvelijani Daavidin tähden.»
Sotaretken päätös ja Sanheribin kuolema
35Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. 36Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. Hän meni takaisin maahansa ja jäi Niniveen.
37Kun kuningas Sanherib kerran oli jumalansa Nisrokin pyhäkössä rukoukseen kumartuneena, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser löivät miekalla hänet hengiltä ja pakenivat sitten Araratin maahan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Assarhaddon.
