2. Samuelin kirja 13

₁Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Tamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. ₂Amnon tuli aivan sairaaksi intohimosta sisarpuoltaan Tamaria kohtaan. Mutta tämä oli neitsyt, ja Amnonista näytti mahdottomalta päästä lähestymään häntä. ₃Amnonilla oli Jonadab-niminen ystävä, Daavidin veljen Simean poika, hyvin neuvokas mies. ₄Jonadab sanoi Amnonille: »Miksi sinä, kuninkaan poika, näytät aamu aamulta yhä surkeammalta? Etkö kertoisi minulle?» Amnon vastasi: »Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen.» ₅Jonadab sanoi: »Mene vuoteeseen ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee sinua katsomaan, sano hänelle: ’Tulisipa sisareni Tamar tänne ja antaisi minulle parantavaa ruokaa. Hän saisi valmistaa ruoan minun nähteni, tässä silmieni edessä, ja minä söisin sen hänen kädestään.’»

₆Amnon meni makuulle ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, hän sanoi: »Tulisipa sisareni Tamar tänne ja leipoisi minun silmieni edessä kaksi kakkua, niin että saisin syödä ne hänen kädestään.» ₇Daavid lähetti silloin Tamarille palatsiin sanan: »Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää.» ₈Tamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän vaivasi taikinan, leipoi veljensä silmien edessä kakkuja ja paistoi ne. ₉Sitten hän otti pannun ja kaatoi kakut Amnonin syötäväksi. Mutta Amnon ei suostunut syömään vaan sanoi: »Toimittakaa kaikki ulos täältä.» Kun kaikki olivat menneet pois, ₁₀hän sanoi Tamarille: »Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, niin minä syön sinun kädestäsi.» Tamar otti leipomansa kakut ja vei ne veljelleen sisähuoneeseen. ₁₁Mutta kun hän tarjosi niitä Amnonille syötäväksi, tämä tarttui häneen ja sanoi: »Tule ja makaa kanssani, sisareni!» ₁₂Tamar sanoi: »Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa! ₁₃Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni? Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä. Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle.» ₁₄Mutta Amnon ei välittänyt hänen puheestaan, vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin.

₁₅Mutta sen jälkeen Amnonin valtasi voimakas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut. Hän sanoi Tamarille: »Nouse ja mene tiehesi!» ₁₆Tamar vastasi: »Ei, veljeni! Jos ajat minut pois, teet vielä suuremman rikoksen kuin äsken.» Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä, ₁₇vaan kutsui palvelijansa ja sanoi: »Aja tuo tyttö ulos täältä! Ja lukitse ovi hänen jälkeensä!» ₁₈Tamarilla oli yllään pitkähihainen viitta, jollaista kuninkaan tyttäret käyttivät neitona ollessaan. Amnonin palvelija vei hänet ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä. ₁₉Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repäisi pitkähihaisen viittansa, kohotti käden päänsä päälle ja meni huutaen pois. ₂₀Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: »Veljesi Amnon on siis ollut sinun kanssasi, sisareni? Lakkaa huutamasta ja pysy vaiti tästä, hänhän on veljesi. Koeta pysyä rauhallisena.» Ja Tamar jäi yksinäisenä asumaan veljensä Absalomin taloon.

₂₁Kun kuningas Daavid kuuli, mitä oli tapahtunut, hän vihastui. Hän ei kuitenkaan tahtonut pahoittaa poikansa Amnonin mieltä, sillä tämä oli hänen esikoisensa ja hänelle rakas. ₂₂Absalom taas ei puhunut Amnonille mitään, ei hyvää eikä pahaa, mutta vihasi häntä, koska Amnon oli häpäissyt hänen sisarensa Tamarin.

₂₃Kaksi vuotta myöhemmin, kun Absalomilla oli Baal-Hasorissa lähellä Efraimia lampaiden keritsiäiset, hän kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat. ₂₄Absalom meni kuninkaan luo ja sanoi: »Palvelijallasi on nyt keritsiäiset. Pyydän, että kuningas miehineen lähtee sinne kanssani.» ₂₅Mutta kuningas vastasi: »Ei, poikani, emme me kaikki voi lähteä sinne sinun vaivoiksesi.» Absalom koetti suostutella häntä, mutta hän ei taipunut, toivotti vain menestystä hänen juhlalleen. ₂₆Silloin Absalom sanoi: »Saahan edes veljeni Amnon lähteä meidän kanssamme?» Kuningas kysyi: »Miksi hänen pitäisi lähteä mukaasi?» ₂₇Mutta Absalom pyysi ja pyysi, kunnes kuningas antoi Amnonin ja muidenkin poikiensa lähteä. Absalom järjesti ruhtinaalliset juomingit ₂₈ja antoi palvelijoilleen määräyksen: »Pitäkää silmällä, milloin Amnon humaltuu ja tulee huolettomaksi, ja kun sanon teille: ’Tappakaa Amnon’, lyökää hänet kuoliaaksi. Älkää pelätkö, minähän olen teitä käskenyt. Toimikaa rohkeasti ja näyttäkää, että olette miehiä.» ₂₉Palvelijat tekivät niin kuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, hyppäsivät muuliensa selkään ja pakenivat.

₃₀Kun he olivat vielä matkalla, Daavidin korviin kantautui huhu, että Absalom oli tappanut kaikki kuninkaan pojat eikä ketään ollut jäänyt henkiin. ₃₁Kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja heittäytyi maahan, ja kaikki palvelijat, jotka olivat hänen ympärillään, repäisivät hekin vaatteensa. ₃₂Jonadab, Daavidin veljen Simean poika, sanoi silloin: »Herrani ei pidä luulla, että kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet. Ainoastaan Amnon on surmattu. Tätä Absalom on hautonut siitä päivästä lähtien, jolloin Amnon häpäisi hänen sisarensa Tamarin. ₃₃Herrani ja kuninkaani ei pidä uskoa, että kaikki kuninkaan pojat olisivat menettäneet henkensä. Ainoastaan Amnon on kuollut.» ₃₄Mutta Absalom lähti pakoon.

Kohta tämän jälkeen tähystäjä huomasi suuren väkijoukon, joka oli tulossa vuoren rinnettä pitkin. ₃₅Jonadab sanoi kuninkaalle: »Katso nyt, kuninkaan pojat ovat tulossa. Asia on niin kuin palvelijasi sanoi.» ₃₆Tuskin hän oli sanonut tämän, kun kuninkaan pojat saapuivat perille. Pojat puhkesivat itkuun, ja myös kuningas ja kaikki hänen miehensä itkivät suureen ääneen.

₃₇Absalom pakeni Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan luo. Daavid suri kauan poikaansa Amnonia. ₃₈Absalom viipyi Gesurissa kolme vuotta, ₃₉ja aikaa myöten Daavidin suru Amnonin kuoleman vuoksi tasaantui ja hän alkoi leppyä Absalomille.