Absalom tekee kapinan
1Absalom hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen. 2Hän otti tavakseen asettua varhain aamulla kaupungin portille vievän tien varteen. Aina kun joku oli tulossa kuninkaan luo saadakseen oikeutta riita-asiassa, Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: »Mistä kaupungista sinä olet?» Kun mies kertoi, mistä Israelin heimosta hän oli, 3Absalom sanoi: »Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei kukaan sinua kuuntele.» 4Ja hän jatkoi: »Kunpa minut asetettaisiin tuomariksi tähän maahan! Minun luokseni voisi tulla jokainen, jolla on riita-asia tai oikeusjuttu, ja minä tekisin hänelle oikeutta.» 5Aina kun joku lähestyi heittäytyäkseen hänen eteensä, hän kiiruhti kohottamaan tulijan maasta ja suuteli häntä. 6Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo hakemaan oikeutta. Näin hän houkutteli puolelleen Israelin miesten sydämet.
7Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: »Tahtoisin mennä Hebroniin täyttämään lupauksen, jonka olen tehnyt Herralle. 8Asuessani Gesurissa aramealaisten parissa lupasin näet, että jos Herra antaa minun palata Jerusalemiin, minusta tulee jälleen hänen palvelijansa.» 9Kuningas sanoi: »Mene rauhassa.» Niin Absalom lähti Hebroniin. 10Hän oli lähettänyt salaa viestinviejiä kaikkien Israelin heimojen pariin sanomaan: »Kun kuulette torven äänen, huutakaa: ’Absalom on huudettu kuninkaaksi Hebronissa!’» 11Absalom kutsui lisäksi Jerusalemista mukaansa kaksisataa miestä, ja nämä lähtivät matkaan hyvässä uskossa, tietämättä asiasta mitään. 12Toimittaessaan teurasuhreja Absalom kutsutti luokseen vielä Daavidin neuvonantajan Ahitofelin tämän kotikaupungista Gilosta. Näin syntyi laaja salaliitto, ja Absalomin luo kerääntyi yhä lisää väkeä.
13Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: »Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.» 14Silloin Daavid sanoi kaikille Jerusalemissa oleville miehilleen: »Tulkaa, meidän on paettava, muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Pitäkää kiirettä, tai hän ehtii saavuttaa meidät. Silloin olemme tuhon omat, ja hän hävittää miekalla koko kaupungin.» 15Kuninkaan miehet vastasivat hänelle: »Palvelijasi ovat valmiit kaikkeen, minkä herramme ja kuninkaamme katsoo hyväksi.» 16Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko hovinsa kanssa, mutta jätti kymmenen sivuvaimoaan pitämään huolta palatsista.
17Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko väkensä kanssa. He pysähtyivät viimeisen talon kohdalle. 18Siellä kaikki kuninkaan miehet kulkivat hänen ohitseen, samoin kaikki kreetit ja pleetit sekä kuusisataa gatilaista, jotka olivat seuranneet häntä Gatista. 19Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: »Miksi sinäkin olet lähtenyt meidän mukaamme? Käänny takaisin ja jää uuden kuninkaan luo. Sinähän olet vierasmaalainen ja lisäksi maanpakolainen. 20Sinä olet tullut vasta äsken; ottaisinko minä nyt heti sinut mukaamme harhailemaan, kun en itsekään tiedä, minne tieni vie? Palaa takaisin ja vie maanmiehesi mukanasi. Säilyköön luottamus ja uskollisuus!» 21Ittai vastasi kuninkaalle: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät: minä tahdon olla siellä, missä herrani ja kuninkaani on, olipa edessä elämä tai kuolema.» 22Daavid sanoi hänelle: »Lähde siis mukaan!» Ja gatilainen Ittai lähti eteenpäin kaikkien miestensä ja muun väkensä kanssa.
23Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lähti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietä. 24Mukana olivat myös Sadok ja leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Abjatar uhrasi polttouhreja, kunnes koko joukko oli vaeltanut ulos kaupungista.
25Sitten kuningas sanoi Sadokille: »Vie Jumalan arkku takaisin kaupunkiin. Jos Herra on minulle suopea, hän johtaa minutkin takaisin ja antaa minun nähdä arkun omalla paikallaan. 26Mutta jos hän sanoo: ’Sinä et ole minulle mieleen’, niin olen valmis. Hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee.» 27Ja kuningas jatkoi: »Ymmärräthän, on parempi, että palaat kaupunkiin ja viet mukanasi teidän molempien pojat, oman poikasi Ahimaasin ja Abjatarin pojan Jonatanin. 28Minä viivyn autiomaassa lähellä Jordanin ylityspaikkoja, kunnes saan teiltä uusia tietoja.» 29Sadok ja Abjatar veivät Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne. 30Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien.
31Kun Daavidille tuotiin sana, että Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, hän sanoi: »Herra, tee tyhjäksi Ahitofelin neuvot!» 32Kun Daavid oli tullut mäen laelle, paikkaan, jossa oli tapana rukoilla Jumalaa, hänen luokseen tuli arkilainen Husai viitta reväistynä ja multaa hiuksissaan. 33Daavid sanoi hänelle: »Jos lähdet mukaani, olet minulle vain vastuksena. 34Palaa sen sijaan kaupunkiin ja sano Absalomille: ’Kuningas, minä haluan palvella sinua. Ennen olin isäsi palvelija, nyt olen sinun palvelijasi.’ Silloin voit auttaa minua ja tehdä tyhjäksi Ahitofelin neuvot. 35Papit, Sadok ja Abjatar, ovat siellä apunasi. Aina kun kuulet kuninkaan palatsista jotakin, kerro heille. 36Lisäksi siellä ovat molempien pojat, Sadokin poika Ahimaas ja Abjatarin poika Jonatan. Lähettäkää minulle heidän kauttaan tieto kaikesta minkä kuulette.» 37Samaan aikaan, kun Daavidin ystävä Husai tuli Jerusalemiin, sinne saapui myös Absalom.
