Valitun kansan vastuu
1Kuulkaa, mitä Herra on sanonut teistä, israelilaiset, ja koko siitä kansasta, jonka hän toi Egyptistä:
2– Vain teidät minä olen ottanut omakseni
kaikista maailman kansoista.
Sen tähden minä vaadin teidät tilille
kaikista vääryyksistänne.
Miksi profeetta ei voi vaieta
3Lähteekö kaksi yhdessä kulkemaan,
jos eivät ole siitä sopineet?
4Ärjyykö leijona pensaikossa,
jos sillä ei ole raadeltavaa?
Äriseekö nuori leijona piilopaikastaan,
jos se ei ole saalista kaatanut?
5Jääkö lintu maassa kiinni,
jos ei sille ole viritetty ansaa?
Ponnahtaako pyydys maasta,
jos ei saalis ole siihen käynyt?
6Törähtääkö merkkitorvi kaupungissa
ihmisten säikähtämättä?
Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta
Herran sitä aiheuttamatta?
7Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.
8Leijona ärjyy,
kuka ei pelkäisi?
Herra Jumala puhuu,
kuka ei julistaisi?
Samarian kaupungin asukkaille
9Kuuluttakaa Asdodin ja Egyptin palatseissa:
– Tulkaa kaikki Samarian vuorelle ja nähkää,
mikä mellastus kaupungissa on käynnissä,
millainen sorto siellä vallitsee!
10Heillä ei ole tajua oikeudesta
– sanoo Herra –
vaan he kokoavat omaisuutta palatseihinsa
vääryydellä ja väkivallalla.
11Sen tähden – sanoo Herra Jumala –
vihollinen tunkeutuu joka taholta sinun maahasi.
Se on murtava mahtisi
ja ryöstävä palatsisi.
12Näin sanoo Herra:
– Niin kuin paimen saa temmatuksi leijonan kidasta
vain pari koipea tai palan korvaa,
niin pelastuu israelilaisista vain rippeet –
noista, jotka Samariassa istuskelevat
sohvannurkissa ja damaskolaisvuoteilla.
13Kuulkaa ja varoittakaa Jaakobin sukua,
sanoo Herra Jumala Sebaot:
14Tulee päivä,
jolloin minä vaadin Israelin tilille rikoksistaan.
Silloin käyn käsiksi myös Betelin alttareihin.
Alttarin sarvet hakataan irti,
ja ne putoavat maahan.
15Minä lyön hajalle niin talviasunnot kuin kesäasunnotkin.
Norsunluutalot luhistuvat,
ja asuntojen paljoudesta tulee loppu,
sanoo Herra.
