Neljäs näky
1Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä. 2Hän kysyi minulta: »Mitä näet, Aamos?» Minä vastasin: »Korillisen loppukesän hedelmiä.» Herra sanoi minulle: »Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje armahtaen sen ohitse.» 3Herra Jumala sanoo:
– Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin.
Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. – Hiljaa!
Keinottelijoita ja petollisia kauppiaita vastaan
4Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia
ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
5Te sanotte:
»Milloin päättyy uudenkuun juhla,
että saamme myydä viljaa,
milloin sapatti, että saamme avata varastot?
Silloin voimme taas
pienentää mittaa,
suurentaa hintaa
ja pettää väärällä vaa’alla.
6Näin saamme varattomat valtaamme rahalla
ja köyhät kenkäparin hinnalla.
Ja akanatkin myymme jyvinä!»
7Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
8Eikö maa tämän takia järise,
eivätkö kaikki sen asukkaat valita?
Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,
kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Tuomion päivä
9– Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala –
minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan
ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.
10Minä muutan teidän juhlanne suruksi
ja kaikki laulunne valitusvirsiksi.
Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteen
ja ajatan teidän päänne paljaaksi.
Silloin on suru kuin ainoasta pojasta.
Se päivä on katkera päivä.
Herran sanan nälkä
11– Koittaa aika – sanoo Herra Jumala –
jolloin minä lähetän maahan nälän.
En leivän nälkää,
en veden janoa,
vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
12Ihmiset hoippuvat mereltä merelle,
pohjoisesta itään he harhailevat
etsimässä Herran sanaa,
mutta eivät löydä.
13Kauniit neitoset ja nuoret miehet
nääntyvät niinä päivinä janoon.
14Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeen
ja sanovat: »Niin totta kuin Danin jumala elää!»
tai: »Kautta Beerseban pyhän matkan!»
– he kaatuvat eivätkä enää nouse.
