1»Minä, Nebukadnessar, elin rauhassa talossani ja onnellisena palatsissani. 2Sitten minä näin unen, ja se kauhistutti minua. Näyt, jotka vuoteellani sain, pelästyttivät minut, 3ja minä käskin tuoda eteeni kaikki Babylonian viisaat, jotta he ilmoittaisivat minulle unen selityksen. 4Silloin tulivat enteidenselittäjät, loitsupapit, kaldealaiset viisaat ja manaajat, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät osanneet selittää sitä minulle.
5»Lopulta tuli eteeni Daniel, jonka nimenä on Beltesassar minun jumalani nimen mukaisesti ja jossa asuu pyhien jumalien henki. Minä kerroin hänelle unen: 6’Beltesassar, sinä ylin enteidenselittäjä! Minä tiedän, että sinussa asuu pyhien jumalien henki ja ettei mikään salaisuus ole sinulle selittämätön. Kuule uni, jonka olen nähnyt, ja selitä se. 7Tällaisen näyn minä vuoteellani näin:
– Oli puu keskellä maata, ja se oli ylen korkea.
8Se puu kasvoi ja vahvistui,
sen latva ulottui taivaaseen asti
ja se näkyi kaikkialle maailmaan.
9Sen lehvistö oli kaunis ja sen hedelmät runsaat,
ja siitä riitti ravintoa kaikille.
Sen alta hakivat suojaa maan eläimet,
sen lehvistössä asustivat taivaan linnut,
ja kaikki elävät olennot löysivät siitä ravintonsa.
10»Ja vuoteellani minä näyssäni uneksin, että pyhä valvojaenkeli laskeutui alas taivaasta 11ja huusi kovalla äänellä:
– Hakatkaa poikki se puu ja katkaiskaa sen oksat,
riipikää irti sen lehvät
ja hajottakaa ympäriinsä sen hedelmät!
Paetkoot eläimet sen alta
ja linnut sen oksilta!
12Mutta sen kanto jättäkää maahan,
rauta- ja pronssikahleissa jättäkää se ruohikkoon.
Yökasteesta se kastukoon,
ja yhdessä eläinten kanssa se saakoon elantonsa
maan ruohosta.
13Sen sydän lakatkoon olemasta ihmisen sydän,
saakoon se sijaan eläimen sydämen,
ja sellaisena se olkoon seitsemän vuotta.
14Valvojaenkelit ovat tämän asian päättäneet,
pyhät enkelit tästä sanansa sanoneet,
jotta elävät tulisivat tietämään,
että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntia
ja että hän antaa kuninkuuden kenelle tahtoo
ja voi nostaa valtaan alhaisimmankin ihmisistä.
15»Tämän unen minä, kuningas Nebukadnessar, olen nähnyt. Selitä sinä, Beltesassar, se nyt minulle, kun kukaan valtakuntani viisaista ei siihen pysty. Sinä pystyt siihen, sillä sinussa asuu pyhien jumalien henki.’»
16Daniel, myös Beltesassariksi kutsuttu, oli säikähdyksestä hetken vaiti. Se, mikä täytti hänen mielensä, pelotti häntä. Silloin kuningas lausui: »Selitä minulle tämä uni, ei sinun tarvitse pelätä.»
Beltesassar sanoi:
»Herrani! Kunpa uni koskisi sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi! 17Puu, jonka näit, joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen, puu, joka näkyi kaikkialle maailmaan 18ja jonka lehvistö oli kaunis ja hedelmät runsaat ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla asustivat maan eläimet ja jonka oksilla majailivat taivaan linnut, 19se puu olet sinä, kuningas! Sinä olet kasvanut ja vahvistunut, sinun mahtisi on kohonnut taivaaseen asti, ja sinun valtasi on saavuttanut maan ääret. 20Sinä näit pyhän valvojaenkelin laskeutuvan taivaasta ja sanovan: ’Hakatkaa poikki se puu ja hävittäkää se, mutta jättäkää sen kanto maahan, rauta- ja pronssikahleissa ruohikkoon, ja kastukoon se yökasteesta ja saakoon elantonsa yhdessä eläinten kanssa, kunnes seitsemän vuotta on kulunut.’
21»Unen selitys on tämä, kuningas, ja se on Korkeimman päätös herrani ja kuninkaani kohtalosta: 22Sinut ajetaan pois ihmisten joukosta, ja olet asuva villieläinten parissa. Härkien tavoin olet saava ruohoa ruoaksesi, ja yökaste on sinut kasteleva. Seitsemän vuotta vierii sinun ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo. 23Sen puun kanto käskettiin jättää jäljelle, ja tämä tarkoittaa, että saat takaisin valtakuntasi, kun olet oppinut tietämään, että todellinen valta on Taivaan. 24Siksi, kuningas, olkoon tämä neuvoni sinulle mieluisa: sovita syntisi tekemällä hyvää ja pahat tekosi olemalla suopea köyhille. Jospa onnesi siten kestäisi kauemmin.»
25Kaikki tämä tuli kuningas Nebukadnessarin osaksi. 26Kun kuningas kahdentoista kuukauden kuluttua oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa kattotasanteella Babylonissa, 27hän sanoi: »Tämä on se suuri Babylon, jonka minä olen väkevällä voimalla rakentanut kuninkaalliseksi kaupungikseni ja omalle mahdilleni kunniaksi!» 28Sana oli vielä kuninkaan huulilla, kun taivaasta kuului ääni: »Tämä sana on sinulle, kuningas Nebukadnessar: Olet menettänyt valtakuntasi! 29Ihmisten joukosta sinut ajetaan pois, sinä olet asuva eläinten parissa, saat syödä ruohoa kuin härät, ja seitsemän vuotta on vierivä ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo.»
30Se sana kävi heti toteen: Nebukadnessar ajettiin pois ihmisten joukosta, ja hän söi ruohoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta. Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä pitkiksi kuin lintujen kynnet.
31»Päivien kuluttua umpeen minä, Nebukadnessar, nostin silmäni kohti taivasta ja sain ymmärrykseni takaisin, ja minä kiitin Korkeinta ja ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ikuisesti:
– Totisesti, hänen valtansa on ikuinen valta
ja hänen valtakuntansa pysyy polvesta polveen!
32Maan asukkaat ovat kaikki tyhjän veroiset.
Tahtonsa mukaisesti hän tekee
taivaan joukoille ja maan asukkaille,
eikä ole ketään, joka voisi estää hänen työtään
ja joka voisi sanoa hänelle: »Mitä sinä teet?»
33»Silloin minä sain takaisin ymmärrykseni, ja kuninkaallinen mahtini ja loistoni annettiin minulle jälleen. Hovimieheni ja ylimykseni noutivat minut, ja kuninkuuteeni palautettiin ennalleen ja valtani lisääntyi entisestään. 34Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan Taivaan Kuningasta, jonka kaikki teot ovat oikeat ja kaikki tiet oikeudenmukaiset ja joka pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa.»
