Valitusvirsi Juudan kuninkaiden tuhosta
1»Viritä valitusvirsi, laula Israelin ruhtinaista 2näin:
– Mikä olikaan äitisi! Naarasleijona
leijonien joukossa.
Se lepäsi nuorten urosten keskellä
pentujensa kanssa.
3Yhtä poikastaan se ennen muita vaali,
ja siitä kasvoi komea leijona,
se oppi saalistamaan ja raatelemaan,
ihmisiäkin se söi.
4Mutta kansat saivat kuulla siitä,
ja se pyydystettiin kuoppaan
ja vietiin nenärenkaasta taluttaen
Egyptin maahan.
5Kun emo näki, ettei toivoa ollut,
että odotus oli turhaa,
se otti toisen poikasistaan
ja kasvatti sen.
6Poika käyskenteli urosten joukossa,
ja siitä kasvoi komea leijona.
Se oppi saalistamaan ja raatelemaan,
ihmisiäkin se söi.
7Se tuhosi heidän palatsinsa,
repi hajalle kaupungit.
Kaikki maan asukkaat vapisivat,
kun se ärjyi.
8Mutta kansat kokosivat joukkonsa,
kaikkialta tuli väkeä,
ja sen tielle viritettiin ansaverkot,
se pyydystettin kuoppaan.
9Se sai kaulaansa kahleet ja nenäänsä renkaan,
ja se vietiin Babylonian kuninkaan luo
ja teljettiin luolaan,
ettei sen ääntä enää kuultaisi
Israelin vuorilla.
10Sinun äitisi oli kuin viiniköynnös,
veden äärelle istutettu.
Se kantoi hedelmää ja vihannoi,
olihan sillä vettä.
11Siihen kasvoi vankkoja oksia,
valtikaksi kelpaavia,
ja sen runko kohosi pilvien keskeen.
Se näkyi kauas, niin korkea se oli,
niin tuuhea ja vihanta.
12Mutta vihaisesti se temmattiin irti
ja viskattiin maahan,
ja kuuma aavikkotuuli kuivetti sen,
siitä revittiin hedelmät,
ja sen vankat oksat kuivettuivat
ja joutuivat tuleen.
13Nyt se on istutettu autiomaahan,
vettä janoavaan hietikkoon.
14Sen oksistosta lähti liikkeelle tuli,
joka söi versot ja hedelmät.
Enää siinä ei ole vankkaa oksaa,
ei valtikkapuuta.»
Valitusvirreksi tämä oli tehty, ja valitusvirsi tästä tuli.
