Pata pannaan tulelle
1Oli yhdeksäs vuosi, kymmenennen kuun kymmenes päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
2»Ihminen, kirjoita muistiin tämä päivämäärä, juuri tämä. Tänä päivänä on Babylonian kuningas käynyt hyökkäykseen Jerusalemia vastaan. 3Esitä uppiniskaiselle kansalleni vertaus, sano sille:
»Näin sanoo Herra Jumala:
– Ota pata, pane se tulelle
ja kaada siihen vettä.
4Lisää keittolihat,
kaikki hyvät palat,
reidet ja lavat.
Lisää mehukkaat luut,
5ota parasta lampaanlihaa.
Lado padan alle puut
ja keitä lihat,
keitä lihat ja luut.
6Sillä näin sanoo Herra Jumala:
– Voi kaupunkia, joka on veressä,
voi pataa, joka on ruosteessa
eikä ruosteestaan pääse!
Ota lihat pala palalta pois,
arpomatta, valikoimatta.
7Kaupunki on veren tahraama.
Se vuodatti veren kalliolle,
se ei vuodattanut sitä maahan
pölyn peitettäväksi.
8Siksi minä vihastuin
ja päätin rangaista kaupunkia.
Minä vuodatan sen oman veren
paljaalle kalliolle,
niin ettei se peity.
9Näin sanoo Herra Jumala:
– Voi veren tahraamaa kaupunkia!
Minäkin tuon lisää puita,
10ladon niitä päällekkäin
ja sytytän tulen.
Keitän lihat pehmeiksi,
keitän liemen kuiviin,
niin että luut palavat karrelle.
11Ja tyhjän padan minä jätän tulelle,
että se kuumenisi
ja alkaisi hehkua,
että sen kuona sulaisi,
ruoste palaisi pois.
12Turhaa kaikki!
Pata on paksussa ruosteessa,
tuli ei siihen pysty.
13Sinä, yltä päältä saastainen,
et liastasi puhdistunut,
vaikka minä sinua puhdistin.
Puhdas ja saastaton sinusta tulee
vasta sitten, kun puran vihani sinuun.
14Minä, Herra, olen puhunut.
Niin käy,
niin minä teen,
minä en päätöstäni muuta,
en sääli enkä säästä.
Tekojesi mukaan saat tuomiosi.
Näin sanoo Herra Jumala.»
Profeetan murhe ennusmerkkinä
15Minulle tuli tämä Herran sana:
16»Ihminen, minä otan sinulta äkisti silmiesi ilon, mutta älä osoita suruasi, älä itke, älä vuodata kyyneleitä. 17Vaienna huokauksesi, älä järjestä valittajaisia, kiedo päähine päähäsi ja pane kengät jalkaasi niin kuin muulloinkin, älä peitä kasvojasi äläkä syö suruleipää.»
18Minä puhuin aamulla kansalle, ja illalla vaimoni kuoli. Seuraavana aamuna tein saamani käskyn mukaan, 19ja ihmiset sanoivat minulle: »Miksi teet noin? Onko se jokin merkki meille?»
20Minä sanoin heille: »Minulle tuli tämä Herran sana:
21»Sano Israelin kansalle: Näin sanoo Herra Jumala: Minä annan saastuttaa temppelini, teidän turvanne ja ylpeytenne, teidän silmienne ilon ja kaipauksenne kohteen. Teidän poikanne ja tyttärenne, jotka te jätitte jälkeenne, saavat surmansa. 22Silloin te teette niin kuin minä nyt teen. Te ette peitä kasvojanne ettekä syö suruleipää, 23te pidätte päähineen päässä ja kengät jalassa, te ette itke ettekä järjestä valittajaisia vaan riudutte syntienne tähden ja huokaatte omissa oloissanne. 24Hesekiel on teille merkkinä: niin kuin hän tekee, niin teette myös te. Kun se tapahtuu, te tiedätte, että minä olen Herra, Jumala.
25»Ja sinä, ihminen! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä turvapaikan pois ja riistän heidän kalleimman aarteensa, heidän silmiensä ilon ja kaipauksensa kohteen, ja otan heidän poikansa ja tyttärensä, 26sinä päivänä saapuu luoksesi eräs pakoon päässyt ja kertoo sinulle kaiken tämän. 27Sinä päivänä, silloin kun tuo pakolainen tulee, sinun suusi aukeaa jälleen, sinä puhut etkä enää ole mykkä. Sinä olet heille merkkinä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.»
