Tyroksen tuomio
1Oli yhdestoista vuosi, ensimmäisen kuun ensimmäinen päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
2»Ihminen, kuule. Tyros on sanonut Jerusalemista:
– Kas, kas! Kansojen portti on murrettu,
nyt on tullut minun vuoroni!
Minä rikastun, kun se on raunioina!
3»Sen tähden sanoo Herra Jumala:
– Tyros, minä käyn sinua vastaan!
Minä nostan kansat sinua vastaan,
niin kuin meri nostattaa aallot.
4Ne murtavat Tyroksen muurit,
ne repivät sen tornit,
ja minä pyyhkäisen mullatkin pois –
vain paljas kallio jää,
5luoto, jolla kuivataan verkkoja.
Minä olen puhunut,
sanoo Herra Jumala.
Tyroksesta tulee kansojen ryöstösaalis,
6ja sen tyttäret, mantereen kylät,
kaatuvat miekkaan.
Se saa tietää, että minä olen Herra.
7»Näin sanoo Herra Jumala: Minä tuon Tyrosta vastaan Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan, kuninkaiden kuninkaan. Hän tulee pohjoisesta ja tuo hevosensa, vaununsa ja soturinsa, jättiläismäisen sotajoukon.
8– Sinun tyttäresi, mantereen kylät,
kaatuvat miekkaan.
Hän rakentaa ympärillesi vallin,
luo valtausluiskan
ja pystyttää suojakatokset.
9Hän iskee murtajillaan muureihisi,
hän repii raudoilla tornisi.
10Hevoset nostattavat päällesi pölypilven,
ja kavioniskut ja pyörien ryske
panevat muurisi tärisemään,
kun hän tunkeutuu sisään porteistasi
niin kuin tunkeudutaan kaupunkiin,
jonka muurit on murrettu.
11Hänen hevosensa polkevat katusi rikki,
hänen sotilaansa surmaavat väkesi,
ja hän kaataa pylvääsi, mahtisi merkit.
12He ryöstävät kaikki rikkautesi,
riistävät kaiken kokoamasi,
repivät muurisi maahan
ja tuhoavat komeat talosi,
heittävät kivet, palkit ja mullan
syvälle mereen.
13Minä lopetan sinun laulujesi pauhun,
harppujesi helinää ei enää kuulla.
14Minä pyyhkäisen sinut paljaaksi kallioksi,
luodoksi, jolla kuivataan verkkoja,
eikä sinua rakenneta uudestaan,
sillä minä, Herra, olen puhunut.
Näin sanoo Herra Jumala.
15»Näin sanoo Herra Jumala Tyrokselle: Meren rannat järkkyvät, kun sinä ryskyen kaadut, kun miekan lävistämät voihkivat ja tappajat riehuvat keskelläsi. 16Meren ruhtinaat astuvat valtaistuimiltaan kaikki, heittävät viittansa pois ja riisuvat kirjaillut vaatteensa. Pelko viittanaan he asettuvat paljaalle maalle, vavisten he kauhistelevat kohtaloasi. 17He virittävät sinun vuoksesi valitusvirren ja laulavat näin:
– Sinä kohtasit tuhosi, meren kaupunki,
maineikas kaupunki,
merten herra!
Sinä pidit valtaa joukkoinesi,
levitit kauhua
kaikkialle.
18Nyt meren rannat järkkyvät:
on tullut tuhosi päivä!
Nyt meren saaret kauhistuvat:
loppusi on tullut!
19»Näin sanoo Herra Jumala: Minä teen sinusta rauniokaupungin, asumattoman ja aution, ja syvyys vyöryy ylitsesi, raskaat vedet peittävät sinut. 20Minä syöksen sinut muiden haudattujen kanssa tuonelaan, muinaisen väen luo, minä vien sinut alimpaan manalaan, panen sinut ammoin tuhottujen pariin, panen sinut hautaan vaipuneiden joukkoon. Enää ei kukaan asu taloissasi, enää et nouse elävien maahan. 21Minä jätän sinusta jäljelle vain kammottavan muiston, enää ei sinua ole. Sinua etsitään mutta ei löydetä, ei enää koskaan. Näin sanoo Herra Jumala.»
