Egyptin tuomio
1Oli kymmenes vuosi, kymmenennen kuun kahdestoista päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
2»Ihminen, käännä katseesi kohti faraota, Egyptin kuningasta, ja julista tuomio hänelle ja koko Egyptille. 3Sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala:
– Farao, Egyptin kuningas,
minä käyn sinua vastaan!
Sinä lojut kuin suuri krokotiili
virtasi vesissä
ja sanot: »Virta on minun,
minä olen sen tehnyt.»
4Mutta minä isken koukut leukoihisi
ja painan virtasi kalat panssariisi,
minä tempaan sinut virtasi keskeltä
kaikkine kaloinesi,
jotka ovat panssariisi tarttuneet.
5Ja minä viskaan sinut autiomaahan,
sinut ja kaikki sinun virtasi kalat.
Sinä putoat kuivalle maalle,
eikä sinua haeta, ei haudata.
Maan petojen,
taivaan lintujen ruoaksi
minä jätän sinut.
6Kaikki Egyptin asukkaat saavat tietää,
että minä olen Herra.
Ruokosauvan tavoin
sinä olet tukenut israelilaisia.
7Kun he tarttuvat sinuun, sinä katkeat
ja puhkaiset heidän kätensä,
kun he nojaavat sinuun, sinä murrut
ja he kaatuvat,
heidän lanteensa murtuu.
8»Sen tähden sanoo Herra Jumala: Minä tuon sotajoukot sinua vastaan ja hävitän maastasi sekä ihmiset että eläimet. 9Egyptistä tulee autio, raunioitunut maa, ja silloin kaikki tietävät, että minä olen Herra.
»Sinä sanot: ’Virta on minun, minä olen sen tehnyt.’ 10Sen tähden minä käyn sinua ja sinun virtaasi vastaan, sen tähden minä teen Egyptistä aution, raunioituneen maan Migdolista Assuaniin, Nubian rajalle asti. 11Ihmisen jalka ei sitä tallaa, eläimen jalka ei sitä polje, siellä ei asu ketään neljäänkymmeneen vuoteen. 12Minä teen Egyptistä autiomman kuin yksikään autiomaa, ja sen kaupungit ovat raunioista raunioituneimmat neljäkymmentä vuotta. Minä hajotan Egyptin kansan toisten kansojen sekaan, minä sirotan sen vieraisiin maihin.
13»Mutta näin sanoo Herra Jumala: Neljänkymmenen vuoden kuluttua minä kokoan egyptiläiset toisten kansojen keskeltä, sieltä minne heidät oli hajotettu. 14Minä käännän Egyptin kohtalon, tuon heidät takaisin Patrosin maahan, heidän synnyinmaahansa, ja sinne he rakentavat vähäisen valtakunnan. 15Se on valtakunnista vähäpätöisin, se ei enää kohoa toisia mahtavammaksi. Minä teen siitä niin heikon, ettei siitä enää ole käskemään toisia kansoja 16eikä Israelin kansa enää etsi tukea siitä. Tämä on israelilaisille muistutuksena synnistä, jonka he tekivät kääntyessään Egyptin puoleen, ja silloin he tietävät, että minä olen Herra, Jumala.»
17Oli kahdeskymmenesseitsemäs vuosi, ensimmäisen kuun ensimmäinen päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
18»Ihminen! Nebukadnessar, Babylonian kuningas, on teettänyt miehillään ankarasti työtä sotiessaan Tyrosta vastaan. Joka mieheltä ovat hiukset hiertyneet päästä, jokaisen hartiat ovat verillä, mutta mitään palkkaa ei kuningas ole saanut, ei itselleen eikä sotilailleen, vaikka on tehnyt paljon työtä vallatakseen Tyroksen. 19Sen tähden sanoo Herra Jumala: Minä annan Nebukadnessarille, Babylonian kuninkaalle, Egyptin maan. Hänen sotajoukkonsa riistää, ryöstää ja rosvoaa sen rikkaudet, siinä on sen palkka. 20Minä annan hänelle Egyptin maan, siten hän saa palkan minun hyväkseni tekemästään työstä – näin sanoo Herra Jumala. 21Sinä päivänä minä annan Israelin kansalle kasvaa voiman kuin sarven, ja minä avaan sinun suusi, niin että voit puhua kansalleni. Silloin minun kansani tietää, että minä olen Herra.»
