Hoosea 11

₁– Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä,

Egyptistä minä kutsuin poikani.

₂Sitten Israel kuuli muita kutsuja

ja kääntyi pois.

Se uhrasi baaleille,

poltti uhreja kivipatsaille.

₃Minä opetin Efraimin kävelemään,

kannattelin sitä käsivarsista.

Mutta Efraim ei käsittänyt,

että minä sitä hoidin.

₄Lempeästi, rakkauden köysin

minä vedin sitä luokseni.

Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa

nostaa ikeen sen niskasta,

niin minä käännyin Efraimin puoleen

ja annoin sen syödä.

₅Takaisin Egyptiin joutuu Efraim,

Assyria on oleva sen kuningas,

koska se ei halunnut kääntyä Herran puoleen.

₆Sota raivoaa Efraimin kaupungeissa.

Se tekee lopun ennustajapapeista

ja heidän tyhjistä puheistaan.

He kaatuvat miekkaan hankkeittensa tähden.

₇Kansani horjuu kahtaalle:

minuun päin ja minusta pois.

Se huutaa avuksi Korkeinta

mutta ei saa apua.

₈Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim,

jättää sinut, Israel!

Miten voisin hylätä sinut niin kuin hylkäsin Adman,

tehdä sinulle niin kuin tein Seboimille!

Minun sydämeni heltyy,

minut valtaa sääli.

₉En anna vihani raivota,

enää en tuhoa Efraimia.

Minä olen Jumala enkä ihminen.

Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi,

en tule luoksesi vihan vimmassa.

₁₀Efraim seuraa jälleen Herraa.

Herran ääni on kuin leijonan.

Kun hän ärjyy,

tulevat hänen lapsensa vavisten lännestä,

₁₁peloissaan, arkoina kuin linnut he tulevat Egyptistä,

saapuvat kuin kyyhkyset Assyrian maasta.

Minä annan heidän palata koteihinsa,

sanoo Herra.