Herra ei sääli Efraimia
1Kun Efraim puhui, kaikki vapisivat kauhusta,
hän kohosi yli muiden Israelin heimojen.
Mutta hän alkoi palvella baaleja,
se oli hänen syntinsä, siihen hän kaatui.
2Yhä vielä Efraim jatkaa synnintekoa,
valaa patsaita hopeastaan,
tekee jumalankuvia parhaan taitonsa mukaan.
Yhtä kaikki – sepän tekemiä ne vain ovat!
Efraimista sanotaan:
»Ihmisiä se uhraa, sonneja suutelee.»
3Mutta Efraim on kuin aamupilvi,
kuin kaste, joka kohta haihtuu,
kuin akanat, jotka pöllyävät puimatantereella,
kuin kattoaukosta kohoava savu.
4– Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi,
minä toin sinut Egyptistä.
Muuta jumalaa sinulla ei ole,
ei muuta auttajaa kuin minä yksin.
5Minä otin sinut omakseni autiomaassa,
polttavan kuumassa maassa.
6Mutta päästyäsi lihaville laitumille
sait syödä kylliksesi.
Kun tulit kylläiseksi,
sinun sydämesi ylpistyi
ja sinä unohdit minut.
7Siksi minä olen sinulle kuin leijona,
kuin tien vierellä väijyvä pantteri.
8Minä käyn sinun kimppuusi kuin karhu,
jolta on riistetty pennut.
Minä revin sydämen sinun rinnastasi,
syön sinut suuhuni kuin leijona.
Sinä jäät villieläinten raadeltavaksi.
9Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel,
kun nouset minua, auttajaasi, vastaan!
10Missä on nyt kuninkaasi,
joka pelastaisi sinut
ja sinun kaupunkisi?
Missä ovat tuomarisi, joille sanoit:
»Anna minulle kuningas ja päämiehet»?
11Minä annoin sinulle kuninkaan vihassani
ja vihassani otin hänet sinulta pois!
12Efraimin rikos on muistissa,
kuin kirjakääröön talletettuna,
hänen syntinsä eivät jää unohduksiin.
13Synnytystuskien tullessa, ratkaisun hetkinä,
hän oli kuin lapsi, joka ei aikanaan
osannut tulla ulos äidinkohdusta.
14Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta,
vapauttaa teidät kuolemasta?
Missä on mahtisi, kuolema,
missä on pistimesi, tuonela?
Ei enää ole säälin aika.
15– Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa,
mutta Herra lähettää polttavan tuulen.
Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta.
Efraimin kaivot kuivuvat,
lähteet ehtyvät.
Kaikki aarteet ryöstetään,
kaikki kalleudet viedään pois.
