Jesaja 43

₁Ja nyt – näin sanoo Herra,

joka sinut loi, Jaakob,

joka sinut muovasi, Israel:

– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.

Minä olen sinut nimeltä kutsunut,

sinä olet minun.

₂Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi,

kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,

kun astut tulen lävitse, sinä et pala

eikä liekki sinua polta.

₃Minä, Herra, olen sinun Jumalasi.

Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.

Minä annan lunnaiksi sinusta

Egyptin, Nubian ja Seban maat.

₄Koska olet arvokas minun silmissäni,

koska olet kallis ja rakas,

minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi,

kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.

₅Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.

Idästä minä tuon sinun sukusi,

lännestä kokoan sinut,

₆minä sanon pohjoiselle: »Anna tänne!»

ja etelälle: »Päästä irti!»

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin,

maan ääriltä tyttäreni,

₇tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini,

jonka olen kunniakseni luonut,

muovannut ja valmiiksi tehnyt.

₈Kutsu esiin kansa,

joka on sokea, vaikka sillä on silmät,

joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!

₉Kaikki kansat kokoontukoot,

kerääntykööt kansakunnat yhteen:

voiko joku siitä joukosta ilmoittaa meille,

mitä minä ilmoitan,

ja kertoa meille, mitä tapahtui ennen?

Asettakoon siis luotettavat todistajat

ja osoittakoon olevansa oikeassa,

niin että toiset voivat kuulla ja myöntää: »Totta on.»

₁₀Minun todistajani, sanoo Herra, olette te

– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –

ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,

ymmärtää, kuka minä olen.

Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut

eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.

₁₁Minä, minä yksin olen Herra,

ei ole muuta pelastajaa kuin minä.

₁₂Minä olen puhunut,

minä olen pelastanut,

olen ilmaissut teille tahtoni,

minä itse, ei kukaan muu.

Te olette minun todistajani, sanoo Herra.

Minä olen Jumala,

₁₃olen nyt ja aina.

Kukaan ei voi väistää minun kättäni.

Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

₁₄Näin sanoo Herra,

teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:

– Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne.

Minä murran kaikki sen portit,

ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.

₁₅Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne,

Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

₁₆Näin sanoo Herra,

hän, joka avasi mereen tien,

valtatien suurten vetten keskelle,

₁₇hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,

väkevien soturien joukon

– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,

kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –

näin hän sanoo:

₁₈– Älkää enää menneitä muistelko,

älkää muinaisia miettikö!

₁₉Katso: minä luon uutta.

Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?

Minä teen tien autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle.

₂₀Villieläimetkin kunnioittavat minua,

sakaalit ja strutsit,

koska olen tuonut vedet autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle

antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.

₂₁Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,

on ylistävä minua.

₂₂Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,

minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.

₂₃Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi

etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.

Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,

en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.

₂₄Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,

et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.

Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,

pahoilla teoillasi minua vaivannut.

₂₅Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi

oman itseni tähden

enkä muistele sinun syntejäsi.

₂₆Haasta minut oikeuteen, käykäämme käräjiä!

Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!

₂₇Jo kantaisäsi teki syntiä,

johtomiehesi luopuivat minusta,

₂₈sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini.

Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi,

Israelin kaikkien herjattavaksi.