Tuomarien kirja 17

₁Efraimin vuoristossa eli kerran Miika-niminen mies. ₂Hän sanoi äidilleen: »Ne tuhat sata sekeliä hopeaa, jotka sinulta varastettiin ja joiden takia minä kuulin sinun langettavan kirouksen, ovat minun hallussani. Minä otin ne, mutta nyt minä palautan ne sinulle.» Äiti sanoi: »Herra kääntäköön kirouksen siunaukseksi, poikani!» ₃Miika toi ottamansa tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja äiti sanoi: »Tämän hopean, jonka sain pojaltani takaisin, minä pyhitän Herralle, että hän siunaisi poikaani. Minä annan veistää puusta jumalankuvan ja päällystää sen hopealla.» ₄Kun Miika oli tuonut hopean äidilleen, tämä otti siitä kaksisataa sekeliä, vei kultasepälle ja teetti puusta veistetyn ja hopealla päällystetyn jumalankuvan, jota siitä lähtien pidettiin Miikan talossa. ₅Miikalla oli oma pyhäkkö, ja hän teki vielä muita jumalankuvia ja efodi-kasukan sekä asetti yhden pojistaan toimimaan pappina. ₆Israelissa ei vielä siihen aikaan ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.

₇Samoihin aikoihin asui Betlehemissä Juudan sukukunnan keskuudessa muuan nuori mies, joka oli Leevin heimoa. ₈Tämä mies lähti Betlehemistä etsiäkseen sopivaa paikkaa, jonne voisi asettua asumaan. Hän saapui matkallaan Efraimin vuoristoon ja osui Miikan talolle. ₉Miika kysyi häneltä: »Mistä tulet?» Hän vastasi: »Olen Leevin heimoa ja kotoisin Juudan Betlehemistä, mutta lähdin sieltä löytääkseni sopivan paikan, johon voisin asettua asumaan.» ₁₀Miika sanoi hänelle: »Jää minun luokseni ja ryhdy minun opettajakseni ja papikseni. Saat minulta kymmenen hopeasekeliä vuodessa sekä vaatetuksen ja elatuksen.» Mies suostui ₁₁ja jäi asumaan Miikan luo, joka kohteli häntä kuin omaa poikaansa. ₁₂Miika asetti hänet papinvirkaan; miehestä tuli Miikan pappi, ja hän jäi asumaan tämän taloon. ₁₃Miika ajatteli: »Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies.»