Tuomarien kirja 5

₂– Israel oli taisteluun vihkiytynyt,

intoa täynnä kansa lähti sotaan.

Ylistäkää Herraa!

₃Kuulkaa minua, kuninkaat,

kuunnelkaa, ruhtinaat!

Minä tahdon laulaa Herralle,

minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.

₄Herra, kun sinä lähdet Seiristä,

kun saavut Edomin maasta,

silloin vapisee maa,

silloin lankeaa taivaasta sade,

pilvet syöksevät vettä.

₅Herra saa vuoret järkkymään,

itse Siinaikin vavahtaa

Herran, Israelin Jumalan edessä.

₆Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä

karavaanit lakkasivat kulkemasta

ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja.

₇Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään,

kyliä ei enää ollut Israelissa.

Silloin nousit sinä, Debora,

astuit esiin, Israelin äiti.

₈Kansa oli valinnut uusia jumalia,

siksi sota oli porteilla.

Yhtään kilpeä, yhtään keihästä

ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla.

₉Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella,

se sykkii kansani intoa.

Ylistäkää Herraa!

₁₀Havahtukaa kaikki,

te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla,

te, jotka istutte pehmeillä peitteillä,

myös te, jotka kuljette jalkaisin.

₁₁Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet vesipaikoilla.

Siellä lauletaan Herran teoista,

siellä ylistetään voittoja,

jotka Herra antoi Israelin kansalle.

Jo saapuu porteille Herran kansa.

₁₂Nouse, Debora, nouse,

nouse ja laula laulu!

Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja,

sinä Abinoamin poika!

₁₃Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat

mahtimiesten luo.

Herran kansa urheine sotureineen

tuli minun luokseni.

₁₄Efraimista saapuivat ne,

joiden juuret ovat Amalekissa,

heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen.

Makirista tulivat johtajat,

Sebulonista valtikankantajat.

₁₅Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan,

ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo.

Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon.

Ruubenin suvut miettivät kauan.

₁₆Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben,

kuuntelemaan paimenten pillejä?

Ruubenin suvut pohtivat pitkään.

₁₇Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse.

Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona?

Asser pysyi meren äärellä,

jäi lahtiensa rannoille.

₁₈Mutta Sebulonin kansa

pani henkensä alttiiksi,

se uhmasi kuolemaa

ja rinnalla Naftali,

kun kukkuloilla taisteltiin.

₁₉Kuninkaat saapuivat sotimaan.

Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä,

jo taistelivat Kanaanin kuninkaat.

Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa.

₂₀Taivaan tähdetkin taistelivat mukana,

radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan.

₂₁Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään,

Kisoninpuro, ikiaikainen!

Eteenpäin, sieluni, voimallisesti!

₂₂Maa vavahteli kavioiden alla,

kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa.

₂₃Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli.

Iäti kirottuja sen asukkaat,

sillä he eivät tulleet Herran avuksi,

Herran avuksi sotureineen!

₂₄Olkoon naisista siunatuin Jael,

Jael, keniläisen Heberin vaimo,

siunatuin nainen paimentolaisten joukossa.

₂₅Vettä Sisera pyysi, maitoa sai.

Juhlamaljassa toi Jael kermaa.

₂₆Telttavaarnaan tarttui,

otti toiseen käteensä nuijan,

löi Siseraa, murskasi hänen päänsä,

puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa.

₂₇Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui,

kaatui maahan pitkäkseen.

Jaelin jalkoihin hän vaipui,

lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen.

₂₈Ikkunasta katselee Siseran äiti,

hätäilee säleikön ääressä:

»Missä viipyvät Siseran sotavaunut?

Miksei vielä kuulu kavioiden kapse?»

₂₉Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa,

ja äiti toistaa hänen sanojaan:

₃₀»Ovat varmaan saaliinjaolla.

Tyttö tai pari mieheen,

kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle,

kirjavaa kangasta saaliiksi,

värikäs, kirjottu huivi tai kaksi

saaliiksi saadulle kaulaan.»

₃₁Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra,

mutta ne, jotka Herraa rakastavat,

ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko.