Jeremia 10

₁Kuule, Israelin kansa,

mitä Herra sinulle puhuu!

₂Näin sanoo Herra:

– Älkää omaksuko vieraiden kansojen tapoja,

älkää peläten tuijottako taivaan merkkejä,

niin kuin nuo pakanat tekevät.

₃Heidän uskomuksensa ovat typeriä kuvitelmia.

He kaatavat metsästä puun,

ja puuseppä muodostelee sen taltallaan,

₄hän koristelee sen hopealla ja kullalla

ja kiinnittää sen paikoilleen vasaralla ja nauloilla,

ettei se kaadu.

Tällaisia ovat heidän jumalansa.

₅Ne ovat kuin linnunpelättimet kurkkumaalla,

eivät ne osaa puhua.

Ne eivät pysty liikkumaan itse,

niitä täytyy kantaa paikasta toiseen.

Älkää pelätkö niitä,

eivät ne tee teille pahaa,

mutta ei niistä apuakaan ole.

₆– Herra, kukaan ei ole sinun vertaisesi!

Sinä olet suuri,

suuri ja voimallinen on sinun nimesi.

₇Kuka ei pelkäisi sinua,

kansojen kuningas!

Sinulle kuuluu kunnia.

Ei ole ketään sinun vertaistasi

koko maailman viisaiden joukossa,

ei ketään yhdessäkään valtakunnassa!

₈Tyhmiä ja mielettömiä ovat vieraat kansat,

tyhjiä ovat niiden jumalien opit.

Nuo jumalat on tehty puusta,

₉taottu Tarsisin hopeasta ja Ufasin kullasta,

puuseppä ja kultaseppä ovat yhdessä ne valmistaneet.

Ne on puettu siniseen ja punaiseen purppuraan,

ja kaikki ne ovat taidokasta tekoa.

₁₀Mutta vain Herra on Jumala,

hän on elävä Jumala ja ikuinen kuningas.

Hänen vihastaan maa vapisee,

kansat eivät kestä hänen kiivauttaan.

₁₂Herra on voimallaan luonut maailman,

asettanut viisaudellaan maan paikoilleen,

levittänyt taivaan taidollaan.

₁₃Kun hän käskee,

taivaan vedet alkavat kohista.

Hän nostaa pilvet maan ääristä,

lähettää salamat tekemään tietä sateelle,

tuo tuulen kammioistaan.

₁₄Ei kukaan voi tätä käsittää.

Jumalankuvat saattavat tekijänsä häpeään,

valetut patsaat ovat pelkkää harhaa,

ei niissä ole henkeä.

₁₅Ne ovat arvottomia,

naurettavia tekeleitä!

Kun tilinteon hetki tulee,

ne eivät kestä.

₁₆Niiden kaltainen ei ole Jaakobin Jumala.

Hän on luonut kaiken,

ja Israel on hänen oma kansansa.

Hänen nimensä on Herra Sebaot.

₁₇Sitokaa nyyttinne, Jerusalemin asukkaat,

te joudutte lähtemään pois maasta.

Kaupunkinne on uhattuna.

₁₈Näin sanoo Herra:

– Nyt riittää. Nyt minä linkoan pois

tämän maan asukkaat.

Minä ajan heidät ahtaalle,

jotta he havahtuisivat ja huutaisivat:

₁₉»Voi minua onnetonta!

Vammani on parantumaton!

Ajattelin, että tämän vaivan

minä sentään kykenisin kestämään.

₂₀Mutta telttani on nyt hävitetty,

telttaköydet katkaistu.

Lapseni ovat lähteneet pois,

heitä ei enää ole.

Ei ole ketään pystyttämässä telttaani,

pingottamassa telttakankaita.

₂₁Tyhmiä olivat kansan paimenet,

he eivät kysyneet neuvoa Herralta!

Siksi he toimivat väärin,

ja niin koko heidän laumansa hajotettiin.»

₂₂Kuuletteko äänen? Se lähenee!

Kumisten ja jymisten

kiitää vihollinen pohjoisesta.

Se iskee Juudan kaupunkeihin

ja tekee ne autioiksi,

sakaalien lymypaikoiksi.

₂₃»Minä tiedän, Herra,

ettei ihmisen tie ole hänen omassa vallassaan

eikä kukaan itse ohjaa askeleitaan.

₂₄Kurita minua, Herra,

mutta älä kohtuuttomasti!

Älä vihastu minuun,

muuten minusta tulee loppu.

₂₅Vuodata vihasi niihin kansoihin,

jotka eivät sinua tunne,

niihin kansanheimoihin,

jotka eivät huuda sinua avuksi.

Ne ovat hävittäneet Jaakobin heimon,

nielleet sen ja tehneet siitä lopun.

Autioina ovat nyt Jaakobin asuinpaikat.»