Jeremia 2

₁Minulle tuli tämä Herran sana:

₂»Julista Jerusalemissa koko kaupungin kuullen:

– Näin sanoo Herra:

Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori,

muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian.

Sinä seurasit minua autiomaassa,

maassa, jossa mikään ei kasva.

₃Israel kuului Herralle

niin kuin pellon ensi sato.

Kaikki, jotka siihen kajosivat,

saivat osakseen tuomion.

Onnettomuus kohtasi heitä,

sanoo Herra.

– Mitä pahaa isänne minusta löysivät,

kun he kääntyivät minusta pois?

He lähtivät seuraamaan olemattomia jumalia

ja menettivät arvonsa minun silmissäni.

₆Eivät he enää kysyneet:

»Mikä on Herran tahto,

hänen, joka toi meidät Egyptistä,

johdatti halki autiomaan,

arojen ja rotkojen maan,

kuivan ja synkeän maan,

missä kukaan ei kulje eikä yksikään asu?»

₇Minä toin teidät puutarhojen maahan.

Te saitte syödä hedelmiä,

nauttia maan antimista.

Mutta tultuanne te saastutitte minun maani,

turmelitte tyystin omaisuuteni.

₈Papit eivät kysyneet: »Mikä on Herran tahto?»

Lainopettajat eivät minusta välittäneet,

kansani paimenet luopuivat minusta,

profeetat puhuivat Baalin nimissä.

He palvelivat jumalia, jotka eivät voi auttaa.

₉Siksi minä yhä syytän teitä,

sanoo Herra,

ja vaadin tilille

vielä lastenne lapset.

₁₀Menkää länteen kittiläisten saarille,

lähettäkää miehiä itään Kedariin,

katsokaa ja ottakaa tarkoin selville,

onko missään tällaista tapahtunut!

₁₁Onko mikään kansa vaihtanut jumaliaan?

Ja jos ne edes olisivat jumalia!

Minä, Herra, olen ollut kansani voima ja kunnia.

Mutta minut se on vaihtanut toisiin jumaliin,

joista ei ole mitään apua.

₁₂Tyrmistykää, taivaat!

Kauhistukaa, järkkykää perin juurin!

₁₃Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin:

minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt

ja hakannut itselleen vesisäiliöitä,

särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

₁₄– Ei Israel ole orja

eikä orjaksi syntynyt.

Miksi se sitten joutui saaliiksi?

₁₅Miksi viholliset kävivät sinun kimppuusi

ärjyen ja karjuen kuin leijonat?

Ne tekivät maasi autioksi,

hävittivät kaupunkisi,

niin ettei ketään jäänyt jäljelle.

₁₆Nyt vielä egyptiläiset, Memfiksen ja Tahpanhesin miehet,

tulevat ja ajavat pääsi paljaaksi!

₁₇Israel, sinä itse olet tämän aiheuttanut!

Sinä hylkäsit Herran, Jumalasi,

vaikka hän ohjasi kulkuasi.

₁₈Mitä apua olisi enää siitä,

että lähtisit Egyptiin juomaan Niilin vettä?

Mitä hyötyä siitä,

että lähtisit Assyriaan juomaan Eufratin vettä?

₁₉Oma pahuutesi on syynä kuritukseesi,

luopumus tuo sinulle rangaistuksen.

Nyt saat katkerasti kokea,

miten paljon onnettomuutta koituu siitä,

että hylkäsit Herran,

että et pelännyt minua, Jumalaasi.

Näin sanoo Herra Jumala Sebaot.

₂₀– Kautta aikojen sinä olet särkenyt ikeesi,

aina katkonut valjaasi ja sanonut minulle:

»En halua palvella sinua!»

Jokaisella korkealla kukkulalla,

jokaisen viheriöivän puun alla

sinä olet tarjoutunut portoksi.

₂₁Minä istutin sinut,

olit jalo viiniköynnös,

olet kasvanut parhaimmasta siemenestä.

Ja mitä minä nyt näen?

Olet muuttunut villiköynnökseksi

ja kannat kelvottomia oksia.

₂₂Vaikka pesisit itsesi saippualla,

vaikka käyttäisit lipeää,

jäisi syntiesi lika yhä jäljelle,

en voisi olla sitä näkemättä, sanoo Herra.

₂₃Miten voit väittää:

»En ole saastainen, en ole juossut baalien perässä»?

Ajattele toki, mitä tapahtui laaksossa,

muista, mitä olet tehnyt,

sinä nuori, kiihkeä kamelintamma,

joka laukkaat sinne ja tänne,

₂₄sinä villiaasi, autiomaan kasvatti,

joka himossasi pärskit ja huohotat!

Mikä voi hillitä sinun kiimasi?

Ei yhdenkään, joka etsii sinua kumppanikseen,

tarvitse juosta itseään uuvuksiin.

Kiimasi aikaan sinut kyllä löytää.

₂₅Varo, Israel, ettet juokse jalkojasi verille

ja kurkkuasi kuivaksi!

Mutta sinä vastaat: »Anna minun olla!

Minä rakastan vieraita jumalia,

niitä minä haluan seurata.»

₂₆Niin kuin kiinni joutunut varas,

niin Israelin heimokin saa osakseen häpeän:

koko kansa, sen kuninkaat, päämiehet, papit ja profeetat.

₂₇Puulle he sanovat: »Sinä olet isäni»,

ja kivelle: »Sinä olet minut synnyttänyt.»

He ovat kääntäneet selkänsä minulle, Herralle,

kääntäneet kasvonsa minusta pois.

Hädän hetkenä he kuitenkin huutavat minulle:

»Tule ja auta meitä!»

₂₈Missä ovat ne jumalat, jotka olet itsellesi tehnyt?

Tulkoot ne hädän hetkenä auttamaan sinua, jos voivat!

Onhan sinulla, Juuda, jumalia

yhtä paljon kuin kaupunkeja!

₂₉– Miksi te yhä syytätte minua,

tehän olette kaikki jo luopuneet minusta,

sanoo Herra.

₃₀Turhaan minä olen kurittanut teitä,

ette te ole ottaneet opiksenne.

Oma miekkanne on syönyt teidän profeettanne

kuin raateleva leijona.

₃₁Te nykyinen polvi,

ottakaa vihdoinkin todesta Herran sana!

Olenko minä ollut Israelille autiomaa, pimeyden maa?

Miksi minun kansani sanoo:

»Me juoksemme, minne itse haluamme,

emme enää palaa sinun luoksesi»?

₃₂Unohtaako neitonen korunsa

tai morsian pukunsa nauhat?

Minun kansani on unohtanut minut

aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen.

₃₃Kuinka taitava oletkaan löytämään tien

rakastajiesi luo!

Niinpä oletkin jo tottunut pahoihin tekoihisi.

₃₄Katso, viittasi liepeissä on köyhien ja viattomien verta.

Sinä olet surmannut heidät,

vaikka et tavannut heitä murtautumasta taloosi.

₃₅Tästä huolimatta sinä sanot:

»Minä olen syytön,

kääntyköön Herran viha minusta pois!»

Mutta minä, Herra, käyn oikeutta sinua vastaan,

koska väität: »En ole syntiä tehnyt.»

₃₆Miksi ryntäät suunnasta toiseen?

Egypti pettää toiveesi,

niin kuin Assyria aikoinaan petti.

₃₇Sieltäkin saat lähteä häväistynä, kädet pääsi päällä,

sillä Herra on hylännyt ne, joihin luotat.

Niistä ei ole sinulle mitään apua!»