1Herra sanoi minulle:
»Mene Juudan kuninkaan palatsiin ja puhu siellä näin: 2Kuulkaa, mitä Herra sanoo! Tämän hän sanoo sinulle, Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinun palvelijoillesi ja kansallesi – teille kaikille, jotka kuljette näistä porteista: 3Tehkää, mitä oikeus ja vanhurskaus vaativat! Pelastakaa riistetty riistäjän käsistä. Älkää sortako muukalaisia, orpoja ja leskiä, älkää tehkö vääryyttä kenellekään. Älkää vuodattako tässä maassa viattomien ihmisten verta. 4Jos te tottelette minua, niin vastaisuudessakin tämän palatsin porteista kulkee Daavidin valtaistuimella istuvia kuninkaita. He tulevat hoviväkensä kanssa, vaunuilla ja hevosilla ajaen, ja myös heidän kansansa tulee tänne. 5Mutta jos te ette kuuntele, mitä minä teille sanon, tästä palatsista tulee rauniokasa – sen minä vannon oman nimeni kautta, sanoo Herra!
6– Näin sanoo Herra Juudan kuningashuoneelle:
Sinä olet ollut uljas kuin Gilead,
kuin Libanonin vuorten huiput.
Mutta totisesti minä teen sinut autiomaaksi,
asumattomien kaupunkien kaltaiseksi.
7Minä määrään tuhoojat sinun kimppuusi.
He tulevat kirveineen,
kaatavat komeat setrisi
ja heittävät ne tuleen.
8»Monien maiden ihmiset kulkevat aikojen kuluessa tämän kaupungin ohi ja kyselevät: ’Miksi Herra on tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?’ 9Heille vastataan: ’Sen asukkaat hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton. He rukoilivat ja palvelivat muita jumalia.’
Voi Joahasia!
10– Älkää itkekö kuollutta,
älkää valittako hänen kohtaloaan!
Itkekää häntä, joka viedään pois,
joka ei enää palaa,
ei näe enää synnyinmaataan.»
11Näin sanoo Herra Sallumista, Juudan kuninkaasta, josta tuli hallitsija isänsä Josian jälkeen ja joka vietiin pois tästä maasta: »Hän ei enää palaa tänne! 12Hän kuolee siellä, minne hänet on vankina viety, eikä hän koskaan enää näe tätä maata.»
Voi Jojakimia!
13– Voi sinua, joka rakennat talosi vääryydellä,
yläsalisi ilman oikeutta,
joka panet miehet työhön
mutta et maksa heille palkkaa!
14Sinä sanot:
»Minä teen itselleni ison palatsin,
avarat yläsalit,
laitan talooni ikkunat,
paneloin sen setripuulla
ja maalaan punavärillä.»
15Siinäkö sinä näytät kuninkuutesi,
että sinulla on komeat setrilaudat?
Kyllähän isäsikin söi ja joi kyllikseen,
mutta silti hän huolehti siitä,
että maassa vallitsi oikeus ja vanhurskaus.
Siksi hänen kävi hyvin.
16Hän puolusti kurjan ja köyhän oikeutta,
ja siksi kaikki oli silloin hyvin.
Joka näin tekee,
hän tuntee minut, sanoo Herra.
17Mutta sinun silmäsi ja sydämesi
eivät tavoittele muuta kuin omaa voittoasi,
viattomien veren vuodatusta,
sortoa ja väkivaltaa!
18Sen tähden Herra sanoo Juudan kuninkaasta Jojakimista, Josian pojasta, näin:
– Ei hänelle pidetä valittajaisia, ei kuulu huutoja:
»Voi veljeni! Voi sisareni!»
Kukaan ei häntä itke, ei huuda:
»Voi herraamme! Voi hänen loistoaan!»
19Hänet kuopataan kuin aasi,
hänen ruumiinsa raahataan pois ja paiskataan
Jerusalemin porteista ulos.
Voi Jerusalemia!
20– Nouse, Jerusalem, Libanonin vuorille,
huuda ja valita!
Anna äänesi kaikua Basanissa,
huuda Abarimin vuorilta,
sillä kaikki sinun rakastajasi on murskattu!
21Minä puhuin sinulle jo silloin,
kun vielä elit rauhassa,
mutta sinä sanoit: »En kuuntele!»
Nuoruudestasi asti olet aina kieltäytynyt
kuuntelemasta minua.
22Myrsky nousee ja vie paimenesi,
rakastajasi kulkevat vankeuteen.
Sinä saat häpeän ja pilkan
palkaksi pahuudestasi.
23Sinun asuinpaikkasi on nyt kuin Libanon,
olet rakentanut pesäsi setripuihin.
Mutta kuinka voihkitkaan,
kun sinulle tulevat kivut
kuin synnyttäjälle tuskat!
Voi Jojakinia!
24»Niin totta kuin minä elän», sanoo Herra, »vaikka sinä Konja – Jojakimin poika, Juudan kuningas – olisit sinettisormus oikeassa kädessäni, minä repisin sinut irti! 25Minä annan sinut niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi ja joita sinä pelkäät: Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja kaldealaisten käsiin. 26Vieraaseen maahan minä heitän sinut ja äitisi, joka sinut synnytti. Siellä te ette ole syntyneet, mutta sinne te kuolette. 27Tähän maahan te ette koskaan enää palaa, vaikka tänne te aina kaipaatte.»
28Onko tämä mies, Konja, todellakin kelvoton, rikkinäinen saviruukku, astia, joka ei kenellekään kelpaa? Miksi hänet ja hänen jälkeläisensä heitetään pois, viskataan maahan, jota he eivät tunne?
29– Maa, maa, maa!
Kuule, mitä Herra sanoo!
30Näin sanoo Herra:
– Kirjoittakaa aikakirjoihin tästä miehestä:
»Ei perillistä.
Mies, jolla ei ollut menestystä.»
Yksikään hänen jälkeläisistään
ei koskaan pääse
Daavidin valtaistuimelle
hallitsemaan Juudaa.
