Herra pelastaa kansansa
1Jeremialle tuli Herralta tämä sana: 2»Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kirjaan kaikki, minkä minä sinulle puhun. 3Tulee aika, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon. Karkotetut minä tuon takaisin siihen maahan, jonka annoin heidän isilleen, ja he saavat sen jälleen omakseen. Tämän minä lupaan.»
4Tässä ovat sanat, jotka Herra puhui Israelille ja Juudalle. 5Näin hän sanoi:
– Kauhun huuto kiirii:
rauha on mennyttä,
vain pelkoa kaikkialla!
6Katsokaa ympärillenne:
Voiko mies synnyttää?
Miksi jokainen mies pitelee vatsaansa
ja voihkii kuin synnyttävä nainen?
Miksi kaikkien kasvot ovat kalvenneet?
7Voi! Suuri ja kauhea on se päivä,
ei ole toista sen kaltaista.
Se on ahdistuksen aika Jaakobille,
mutta hän pelastuu siitä.
8»Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen vieraan ikeen sinun niskastasi, Jaakob, ja katkaisen sinun valjaasi. Silloin israelilaisten ei tarvitse enää palvella muukalaisia, 9vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, jonka minä annan heille kuninkaaksi.
10– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,
älä kauhistu, Israel,
sanoo Herra.
Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta,
tuon jälkeläisesi pois
sieltä, missä he ovat olleet vankeina.
Jaakob palaa takaisin
ja elää rauhassa, huolta vailla,
kun kukaan ei häntä enää uhkaa.
11Minä olen sinun kanssasi
ja pelastan sinut, sanoo Herra.
Kansoista, joiden sekaan sinut hajotin,
minä teen lopun,
mutta sinua minä en tuhoa.
Silti en jätä sinua rankaisematta,
vaan oikeudenmukaisesti kuritan sinua.
12Näin sanoo Herra:
– Parantumaton on sinun vammasi, Siion,
polttava sinun haavasi.
13Kukaan ei aja asiaasi,
haavaasi ei lääkitä,
se ei arpeudu.
14Kaikki rakastajasi ovat unohtaneet sinut,
eivät he sinusta välitä.
Minä olen lyönyt sinua kuin vihollinen,
olen kurittanut sinua kovalla kädellä
monien rikoksiesi
ja lukemattomien syntiesi tähden.
15Miksi valitat vammojasi,
itket tuskaasi, joka ei hellitä?
Monien rikoksiesi
ja lukemattomien syntiesi tähden
minä olen tämän sinulle tehnyt.
16Mutta kaikki, jotka ovat sinua syöneet,
joutuvat itse surman suuhun,
kaikki, jotka ovat sinua sortaneet,
joutuvat itse vankeuteen.
Kaikki, jotka ovat sinua ryöstäneet,
joutuvat itse ryöstettäviksi,
kaikki, jotka ovat sinua saalistaneet,
minä annan saalistettaviksi.
17– Minä hoidan haavasi terveiksi,
parannan sinun vammasi, sanoo Herra,
parannan sinut, Siion,
sinut, jota kutsutaan nimellä »Hylätty vaimo»,
sinut, josta kukaan ei välitä.
18Näin sanoo Herra:
– Minä pystytän jälleen Jaakobin teltat,
minä armahdan hänen asuinsijojaan.
Kaupunki rakennetaan kukkulalleen,
palatsi on seisova entisellä paikallaan.
19Sieltä kajahtaa ylistyslaulu,
kuuluu iloitsevien ihmisten ääni.
Minä annan kansani kasvaa,
se ei enää vähene.
Minä nostan sen jälleen kunniaan,
sitä ei enää halveksita.
20Silloin Jaakobin jälkeläiset elävät
niin kuin minun kansani ennen eli.
Heidän joukkonsa seisoo koolla vahvana
minun kasvojeni edessä,
mutta heidän sortajiaan minä rankaisen.
21Heidän valtiaansa on nouseva
heidän omasta joukostaan,
heidän hallitsijansa on oleva yksi heistä.
Minä annan hänen lähestyä itseäni,
ja hän astuu eteeni.
Kuka voisi niin tehdä
vaarantamatta henkeään,
ellen minä sallisi hänen tulla?
sanoo Herra.
22Silloin te olette jälleen minun kansani,
ja minä olen teidän Jumalanne.
23– Katsokaa Herran myrskyä!
Viha nousee, pyörremyrsky puhkeaa,
rajuilma riehuu jumalattomien pään päällä!
24Herran hehkuva viha ei asetu,
ennen kuin hän on vienyt loppuun
aikeensa ja päätöksensä.
Vielä tulee aika,
jolloin te sen tajuatte.
