Job 15

₂– Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta?

Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

₃Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin,

puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

₄Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon,

estät hiljentymästä Jumalan edessä.

₅Oma syntisi sanelee sen minkä sanot,

sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

₆Oma suusi sinut tuomitsee, en minä,

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

₇Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä?

Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

₈Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa,

sieltäkö olet siepannut viisauden?

₉Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä,

ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

₁₀Tässä on viisaita harmaapäitä,

vanhempia kuin sinun isäsi.

₁₁Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä,

sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

₁₂Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin,

miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

₁₃Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan,

miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

₁₄Kuinka ihminen voisi olla puhdas,

naisesta syntynyt nuhteeton?

₁₅Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä,

taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

₁₆Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen,

joka juo pahuutta kuin vettä?

₁₇Minä puhun sinulle, kuuntele nyt!

Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

₁₈kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä.

He eivät salanneet isiensä tietoa.

₁₉Näille yksin oli maa annettu,

muukalaista ei heidän keskellään nähty.

₂₀Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla,

sortajan vuodet jäävät vähiin.

₂₁Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet,

keskelle rauhaa iskee tuho.

₂₂Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä,

hän tietää, että miekka jo odottaa.

₂₃Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä,

hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

₂₄Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä,

ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

₂₅Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan!

Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

₂₆hyökkäsi niska köyryssä

paksu kilvenkupu suojanaan.

₂₇Jyhkeät olivat hänen kasvonsa,

muhkeat hänen reitensä!

₂₈Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin,

taloihin, joissa kukaan ei saa asua,

jotka on määrätty pysymään raunioina.

₂₉Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä,

hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

₃₀Ei hän vältä pimeyttä.

Tuli korventaa hänen versonsa,

Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

₃₁Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy.

Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

₃₂Se mies kuihtuu ennen aikaansa,

hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

₃₃Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä,

kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

₃₄Hedelmätön on jumalattomien joukko,

lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

₃₅Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita,

he synnyttävät tuhoa,

heistä sikiää pelkkää petosta.