Job 36

₂– Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä,

vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

₃Syvältä minä ammennan tietoni

ja osoitan, kuka on oikeassa:

hän, joka on minut luonut.

₄Minä en puhu perättömiä.

Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

₅Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää.

Hän on voimakas ja viisas.

₆Jumalattoman hän ei anna elää,

mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

₇Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta

vaan nostaa hänet korkeaan asemaan,

kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

₈Jos joku on vankilan kurjuudessa

kahleisiin kytkettynä,

₉se on hänelle opiksi:

Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan,

väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

₁₀Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa,

kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

₁₁Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä

ja jälleen tottelee häntä,

hän saa osakseen onnen päiviä,

hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

₁₂Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet,

ja hän kuolee mitään oppimatta.

₁₃Rienaaja uhoaa vihaansa

eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

₁₄Hän kuolee nuorena,

hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

₁₅Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi,

ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

₁₆Myös sinut hän auttoi ahdingoista.

Elit leveästi, huolta vailla.

Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

₁₇Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi,

sinä saat ansiosi mukaan.

₁₈Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi!

Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

₁₉Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta,

eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

₂₀Turha on toivoen odottaa

yötä, jolloin kansat nousevat – ne tuhoutuvat.

₂₁Varo, älä taivu vääryyden tielle,

vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

₂₂Katso, miten suuri on Jumalan valta!

Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

₂₃Kuka voisi määrätä hänen tiensä,

kuka voi sanoa hänelle: »Teit väärin!»

₂₄Muista ylistää hänen töitään,

niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

₂₅Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään,

vaikka ne nähdään vain kaukaa.

₂₆Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea,

hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

₂₇Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen

ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

₂₈jota pilvet tihkuvat,

vihmovat kaikille ihmisille.

₂₉Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa,

kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

₃₀Pilvien yli hän väläyttää valonsa,

meren syvyydet hän peittää varjoon.

₃₁Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja,

niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

₃₂Hän ottaa käsiinsä salaman,

hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

₃₃Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan,

karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.