Joosua lähettää vakoojia Jerikoon
1Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: »Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia.» He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi. 2Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata, 3ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: »Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata.» 4Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: »Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat. 5He lähtivät tiehensä pimeän tulon aikaan, juuri kun kaupunginportteja suljettiin. En tiedä, minne he menivät, mutta jos heti lähdette ajamaan heitä takaa, voitte vielä saada heidät kiinni.» 6Rahab oli kätkenyt miehet talonsa katolle sinne levitettyjen pellavakimppujen alle.
7Kuninkaan miehet lähtivät ajamaan takaa vakoojia ja kulkivat Jordanin suuntaan aina kahluupaikoille asti. Takaa-ajajien lähdettyä portti suljettiin jälleen. 8Ennen kuin vakoojat olivat asettuneet makuulle, Rahab tuli katolle heidän luokseen 9ja sanoi heille: »Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. 10Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät. 11Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias. 12Minä en kavaltanut teitä vaan pelastin henkenne. Vannokaa nyt minulle Herran nimeen, että te puolestanne pelastatte minun isäni suvun. Jättäkää minulle siitä varma merkki. 13Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta.»
14Miehet sanoivat hänelle: »Kohdatkoon kuolema meidät teidän sijastanne, ellemme täytä pyyntöäsi. Mutta te ette saa kertoa kenellekään meidän aikeistamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa.»
15Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle. 16Hän sanoi heille: »Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne.» 17Miehet sanoivat hänelle: »Ellet tee niin kuin me käskemme, me vapaudumme valasta, jonka vannoimme sinulle. 18Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon. 19Jokainen, joka poistuu talostasi, on itse syypää kuolemaansa, emmekä me ole siitä vastuussa. Jos taas me surmaamme jonkun, joka on kanssasi talossa, niin hänen kuolemastaan lankeaa syy meidän päällemme. 20Mutta jos kerrot jollekulle meidän aikeistamme, niin se vala, jonka vannoimme sinulle, ei enää sido meitä.» 21Rahab sanoi: »Tapahtukoon niin kuin sanotte.» Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa.
22Miehet nousivat vuorille ja oleskelivat siellä muutaman päivän, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta, mutta eivät löytäneet. 23Sitten vakoojat laskeutuivat vuorilta, menivät Jordanin yli ja tulivat Joosuan, Nunin pojan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, 24ja sanoivat: »Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta.»
