Jumala ei vastaa
1Minä sanoin:
– Kuulkaa, te Jaakobin päämiehet,
te Israelin johtajat!
Eikö teidän tulisi tietää,
mikä on oikein?
2Mutta te vihaatte hyvää
ja rakastatte pahaa.
Te nyljette ihmisiltä nahan,
revitte lihan heidän luistaan.
3Te syötte minun kansani lihaa!
Te kiskotte nahan ihmisten päältä,
rikotte heidän luunsa,
paloittelette heidät kuin lihat kattilaan,
kuin paistin pataan.
4Kun te huudatte avuksenne Herraa,
hän ei vastaa teille.
Hän peittää teiltä kasvonsa,
koska tekonne ovat pahat.
5Näin sanoo Herra profeetoista,
jotka johtavat kansaani harhaan:
– He lupaavat rauhaa,
jos joku antaa heille syötävää,
mutta julistavat pyhän sodan sille,
joka ei anna mitään heidän suuhunsa.
6Sen tähden heidät yllättää yö,
jossa ei enää näkyjä nähdä,
heidät peittää pimeys,
jossa ei enää ennusteta.
Heidän aurinkonsa laskee,
ja heidän päivänsä pimenee.
7Näkijät joutuvat häpeään,
ja ennustajia pidetään pilkkana.
Synkkinä he peittävät kasvonsa,
sillä Jumala ei vastaa heille.
8Mutta minä olen täynnä voimaa ja Herran henkeä,
rohkeasti minä vaadin oikeutta.
Minä ilmoitan Jaakobille sen rikkomukset
ja Israelille sen synnit.
9Kuulkaa, Jaakobin heimon päämiehet,
kuulkaa, Israelin johtajat!
Te väännätte suoran vääräksi
ja pidätte oikeutta pilkkananne,
10te rakennatte Siionia veritöin
ja Jerusalemia vääryyden keinoin.
11Lahjuksia vastaan
tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta,
palkasta sen papit opettavat,
maksusta sen profeetat ennustavat.
Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat:
»Herra on meidän keskellämme.
Onnettomuus ei voi kohdata meitä!»
12Teidän tähtenne
Siion kynnetään pelloksi,
Jerusalemista tulee rauniokumpu,
ja temppelivuoren peittää metsä.
