Nehemia 9

₆Sinä yksin olet Herra.

Sinä olet tehnyt taivaan,

taivasten taivaat ja tähtien joukot,

maan ja kaiken mitä sen päällä on,

meret ja kaiken mitä niissä on.

Sinä annat kaikelle elämän.

Kumartaen rukoilevat sinua

taivaan tähtien joukot.

₇Sinä olet Herra Jumala.

Sinä valitsit Abramin,

johdatit hänet pois Kaldean Urista

ja annoit hänelle nimen Abraham.

₈Sinä näit, että hän oli sinulle uskollinen,

ja solmit hänen kanssaan liiton,

lupasit antaa Kanaaninmaan,

heettiläisten ja amorilaisten,

perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan,

sen lupasit antaa hänen jälkeläisilleen.

Ja lupauksesi sinä täytit:

sinä pysyt sanassasi.

₉Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä,

kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

₁₀Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota

ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa,

sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan.

Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan.

₁₁Meren sinä halkaisit kahtia heidän edessään,

ja he kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten.

Mutta heidän vainoojansa sinä upotit syvyyteen

kuin kiven kuohuviin aaltoihin.

₁₂Sinä johdit heitä päivällä pilvipatsaassa

ja yöllä tulipatsaassa

valaisten tien,

jota he kulkivat.

₁₃Sinä laskeuduit Siinainvuorelle,

sinä puhuit heille korkeuksista,

annoit heille selkeät säädökset

ja luotettavat lait,

hyvät ohjeet ja käskyt.

₁₄Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi,

ja palvelijasi Mooses antoi heille

sinun käskysi, ohjeesi ja lakisi.

₁₅Sinä annoit taivaasta leipää,

kun heidän oli nälkä,

sinä panit veden virtaamaan kalliosta,

kun heidän oli jano.

Käskit heidän ottaa haltuunsa

maan, jonka sinä kätesi kohottaen

olit luvannut heille antaa.

₁₆Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä

ja alkoivat niskoitella.

Eivät he totelleet käskyjäsi,

₁₇vaan kieltäytyivät kuulemasta,

eivät he muistaneet ihmetekojasi,

joilla olit heitä auttanut.

He niskuroivat

ja valitsivat itselleen johtajan

palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen.

Mutta sinä annat anteeksi,

olet armollinen ja laupias Jumala,

sinä olet kärsivällinen

ja sinun hyvyytesi on suuri.

Sinä et hylännyt heitä,

₁₈vaikka he valoivat kullasta sonnin

ja sanoivat: »Tämä on meidän jumalamme,

tämä johti meidät pois Egyptistä.»

Pahoin he sinua herjasivat.

₁₉Mutta sinun armosi oli suuri,

sinä et hylännyt heitä autiomaahan.

Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään,

vaan näytti heille tietä,

öisin ei tulipatsas väistynyt,

vaan valaisi tien,

jota he kulkivat.

₂₀Sinä annoit heille hyvän henkesi

opettamaan viisautta,

annoit mannaa heidän syödäkseen

ja vettä, kun heidän oli jano.

₂₁Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa,

mitään ei heiltä puuttunut,

heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki,

heidän jalkansa eivät turvonneet.

₂₂Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen,

jaoit ne heille rajamaiksi.

He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maan

ja Basanin kuninkaan Ogin maan.

₂₃Sinä teit heidän jälkeläistensä luvun suureksi,

heitä oli kuin tähtiä taivaalla.

Sinä veit heidät

maahan, josta olit antanut lupauksen

heidän isilleen.

₂₄Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa.

Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten,

kukistua heidän edessään

ja annoit heidän valtaansa

tuon maan kuninkaat ja kansan,

ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat.

₂₅He valloittivat linnoitetut kaupungit

ja viljavat pellot,

he saivat omikseen talot

ja niiden runsaat varastot,

kallioon hakatut vesisäiliöt,

viinitarhat, oliivilehdot

ja suuret määrät hedelmäpuita.

He söivät vatsansa täyteen ja lihoivat,

he nauttivat yltäkylläisesti antimiesi runsaudesta.

₂₆Mutta he alkoivat niskoitella ja kapinoida sinua vastaan,

he käänsivät selkänsä sinun laillesi

ja tappoivat sinun profeettasi,

jotka nuhtelivat heitä

koettaen johtaa heidät jälleen sinun puoleesi.

Pahoin he sinua herjasivat.

₂₇Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin,

ja nämä sortivat heitä.

Hädässään he silloin huusivat sinua,

ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.

Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia,

jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta.

₂₈Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen

sinua vastaan.

Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin,

sortajien käsiin.

Jälleen he huusivat sinua,

ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.

Suuressa armossasi pelastit heidät,

kerran toisensa jälkeen.

₂₉Sinä nuhtelit heitä,

jotta he kääntyisivät tottelemaan sinun lakiasi,

mutta he olivat röyhkeitä

eivätkä kuunnelleet käskyjäsi.

He tekivät syntiä sinun määräyksiäsi vastaan,

jotka antavat elämän, kun niitä noudattaa.

Itsepäisesti he käänsivät selkänsä

eivätkä uppiniskaisuudessaan totelleet sinua.

₃₀Silti sinä osoitit kärsivällisyyttä heitä kohtaan

vuodesta toiseen.

Sinä varoitit heitä hengelläsi,

annoit profeettojesi nuhdella heitä,

mutta he eivät suostuneet kuulemaan.

Niin sinä annoit heidät viholliskansojen käsiin.

₃₁Mutta suuressa armossasi

et antanut heidän tuhoutua

etkä hylännyt heitä,

sillä sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala.

₃₂Nyt, Jumalamme,

sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä,

sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa:

katso, miten suuressa ahdingossa

olemme joutuneet elämään,

me, kuninkaamme ja ruhtinaamme,

pappimme ja profeettamme,

isämme ja koko kansamme,

Assyrian kuninkaiden ajoista

aina tähän päivään asti.

₃₃Sinä olet tehnyt oikein

kaikessa, mikä on kohdannut meitä.

Sinä olet ollut uskollinen,

me olemme rikkoneet sinua vastaan.

₃₄Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme

eivät totelleet sinun lakiasi,

he eivät noudattaneet käskyjäsi ja määräyksiäsi,

jotka olit heille antanut.

₃₅Ja vaikka heillä oli oma valtakuntansa

ja kaikki se hyvä,

minkä olit antanut heille,

vaikka heillä oli laaja, viljava maa,

jonka olit heille lahjoittanut,

he eivät palvelleet sinua

eivätkä luopuneet pahoista teoistaan.

₃₆Nyt me olemme orjia.

Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme,

jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista,

siinä maassa me olemme orjina.

₃₇Sen runsas sato kuuluu kuninkaille,

joiden valtaan olet meidät antanut

syntiemme tähden.

He hallitsevat mielensä mukaan meitä ja karjaamme.

Suuri on meidän ahdinkomme.