Korahin, Datanin ja Abiramin kapina
1Leeviläinen Korah, Kehatin pojan Jisharin poika, sekä Ruubenin heimoon kuuluvat Datan ja Abiram, Eliabin pojat, ja On, Peletin poika, 2asettuivat avoimesti uhmaamaan Moosesta ja saivat puolelleen kaksisataaviisikymmentä arvossa pidettyä miestä Israelin päämiesten, kansankokouksen jäsenten joukosta. 3He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat: »Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä, ja Herra on meidän keskellämme. Miksi te siis yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?»
4Kun Mooses kuuli tämän, hän painoi kasvonsa maahan 5ja sanoi sitten Korahille ja hänen väelleen: »Huomisaamuna Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa, kuka on pyhä ja kuka saa astua hänen eteensä uhraamaan. Vain se, jonka Herra valitsee, saa astua hänen eteensä. 6Sinun, Korah, ja jokaisen sinun joukkoosi kuuluvan on huomenna otettava tuliastia, 7sytytettävä siihen tuli ja pantava siihen Herran edessä suitsuketta. Se, jonka Herra valitsee, on pyhä. Totta tosiaan, jo riittää, leeviläiset!»
8Sitten Mooses sanoi Korahille: »Kuunnelkaa, leeviläiset! 9Eikö muka riitä, että Israelin Jumala on ottanut teidät erilleen muusta kansasta ja päästänyt teidät lähelleen, niin että te voitte huolehtia Herran telttamajassa toimitettavista askareista ja suorittaa palvelusta kansan puolesta? 10Hän sallii sinun ja leeviläisten heimolaistesi astua eteensä, ja nyt te jo havittelette pappeuttakin. 11Sinä ja sinun joukkosi olette liittoutuneet Herraa ettekä vain Aaronia vastaan, vaikka häntä vastaan nurisettekin.»
12Mooses kutsutti luokseen Eliabin pojat Datanin ja Abiramin, mutta he vastasivat: »Me emme tule. 13Eikö riitä, että veit meidät pois maasta, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja toit meidät kuolemaan tänne autiomaahan? Onko sinun saatava myös hallita meitä? 14Sinä et ole vienyt meitä siihen maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, etkä ole antanut meille omia peltoja ja viinitarhoja. Luuletko voivasi pettää näitä ihmisiä? Me emme tule!» 15Mooses suuttui tästä kovin ja sanoi Herralle: »Älä ota vastaan heidän uhrilahjojaan! Yhtä ainoaa aasiakaan minä en ole heiltä riistänyt enkä ole tehnyt vääryyttä kenellekään heistä.»
16Sitten Mooses sanoi Korahille: »Huomenna sinun on asetuttava väkesi kanssa Herran eteen. Myös Aaronin on oltava läsnä. 17Kukin teistä ottakoon tuliastian, pankoon siihen suitsuketta ja tuokoon tuliastiansa Herran eteen. Tuliastioita kertyy yhteensä kaksisataaviisikymmentä. Myös sinun ja Aaronin tulee tuoda omat tuliastianne.» 18Jokainen otti tuliastiansa, sytytti siihen tulen ja pani siihen suitsuketta. Kaikki asettuivat Mooseksen ja Aaronin kanssa pyhäkköteltan oven luo. 19Korah kokosi myös muun kansan pyhäkköteltan oven edustalle. Silloin ilmestyi Herran kirkkaus, niin että kaikki sen näkivät, 20ja Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: 21»Siirtykää pois tämän joukon keskeltä. Minä aion tuhota heidät kaikki yhdellä kertaa.» 22Mutta Mooses ja Aaron painoivat kasvonsa maahan ja sanoivat: »Oi Jumala, Jumala, sinä, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, annatko vihasi kohdata koko kansaa, kun yksi ainoa ihminen on tehnyt syntiä!»
23Silloin Herra sanoi Moosekselle: 24»Sano kansalle näin: Menkää pois Korahin, Datanin ja Abiramin majojen lähettyviltä.» 25Mooses meni sitten Datanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä. 26Mooses sanoi kansalle: »Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen lähistöltä älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan. Muuten tuhoudutte heidän syntiensä tähden.» 27Niin israelilaiset siirtyivät pois Korahin, Datanin ja Abiramin telttojen lähettyviltä.
Datan ja Abiram olivat astuneet ulos ja jääneet perhekuntineen telttojensa eteen. 28Mooses sanoi: »Siitä, mitä nyt tapahtuu, te näette, että Herra on minut lähettänyt ja että kaiken, minkä teen, teen Herran käskystä enkä omasta tahdostani. 29Jos nuo kuolevat tavalliseen tapaan ja saavat saman kohtalon kuin muutkin ihmiset, niin Herra ei ole minua lähettänyt. 30Mutta jos Herra tekee jotakin tavatonta, niin että maa aukaisee kitansa ja nielee heidät ja kaiken heille kuuluvan ja he vajoavat elävältä tuonelaan, silloin tiedätte, että nämä miehet ovat halveksineet Herraa.»
31Tuskin hän oli saanut tämän sanotuksi, kun maa repesi heidän allaan, 32avasi kitansa ja nieli heidät kaikki telttoineen päivineen, samoin Korahin, hänen väkensä ja omaisuutensa. 33Näin he vaipuivat kaikkineen elävältä tuonelaan; maa sulkeutui heidän jälkeensä, ja he katosivat Israelin kansan keskeltä. 34Heidän ympärillään seisseet israelilaiset pakenivat kuullessaan heidän hätähuutonsa, koska pelkäsivät maan nielevän heidätkin. 35Herran luota lähti tuli, ja se poltti kaikki ne kaksisataaviisikymmentä miestä, jotka olivat tulleet uhraamaan suitsuketta.
