1Obadjan näky.
Tuomion sanoja Edomille
Herra Jumala on sanonut sanansa Edomista,
me olemme kuulleet, mitä hän on puhunut.
Hänen sanansaattajansa on lähetetty
kansojen keskuuteen julistamaan:
– Nouskaa, lähtekää liikkeelle
sotaan Edomia vastaan!
2Näin sanoo Herra Edomille:
– Minä teen sinut kansoista kurjimmaksi,
ja kaikki sinua halveksivat.
3Sydämesi röyhkeys on sokaissut sinut.
Sinä asut kallioiden kätköissä
korkeilla vuorilla
ja sanot sydämessäsi:
»Kuka voi syöstä minut alas?»
4Vaikka kohoaisit korkealle kuin kotka,
vaikka tekisit pesäsi tähtitarhoihin,
sieltäkin minä syöksen sinut alas,
sanoo Herra.
5Jos varkaat tunkeutuvat taloosi,
jos rosvot tulevat yöllä,
millaista tuhoa he tuovatkaan!
Kuitenkin he varastavat
vain sen verran, minkä kykenevät viemään.
Kun viinitarhan rypäleet korjataan,
sinne jää vielä jälkisato.
6Mutta sinä, Esau, saat nähdä,
kuinka tarkoin sinun maasi tutkitaan,
sinun kätkösi pengotaan!
7Liittolaiset ajavat sinut rajojen taa,
ystävät pettävät sinut,
he käyvät sinun kimppuusi.
Kaikki läheisesi virittävät ansan eteesi.
Edom ei enää tiedä, mitä tehdä.
8– Tuona päivänä, sanoo Herra,
minä hävitän viisaat Edomista.
Kukaan ei enää Esaun vuorilla tiedä,
mitä pitäisi tehdä.
9Temanin soturit ovat kauhuissaan –
kuolema kaataa kaikki viimeiseen mieheen
Esaun vuorilla.
10Koska sinä, Esau,
kävit veljesi Jaakobin kimppuun,
onnettomuus on kohtaava sinua.
Sinut hävitetään ainiaaksi.
11Silloin kun muukalaiset tunkeutuivat
Jerusalemin porteista sisään,
heittivät arpaa sen asukkaista
ja veivät sen väen mukanaan,
silloin sinä vain sivusta katselit kaikkea tätä,
vihollisena vihollisten joukossa.
12Älä pilkkaa veljeäsi, Esau,
hänen onnettomuutensa tähden!
Älä ilku Juudaa
sen häviön päivänä!
Älä herjaa sitä
ahdingon aikana!
13Älä tunkeudu sisään kansani porteista
sen onnettomuuden aikana!
Älä muiden joukossa katsele ivallisesti kansani hätää
sen onnettomuuden päivänä!
Älä kajoa sen omaisuuteen
onnettomuuden päivänä!
14Älä väijy pakoteitten varsilla,
pakoon pyrkivien turmana!
Älä luovuta Juudasta paenneita
takaa-ajajien käsiin
ahdingon päivänä!
15Lähellä on Herran päivä,
lähellä kaikkia kansoja.
Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt,
niin myös sinulle tehdään.
Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.
Pelastuksen lupaus Israelille
16– Niin kuin teidän, Juudan asukkaitten,
täytyi pyhällä vuorellani juoda
minun vihani maljasta,
niin joutuvat muut kansat
yhä uudelleen juomaan siitä.
Niiden täytyy juoda se pohjaan saakka.
Ne häviävät jäljettömiin,
ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollut.
17Mutta Siionin vuori on turvapaikka,
se on oleva pyhä vuori.
Jaakobin heimo ottaa jälleen haltuunsa
siltä riistetyt maat.
18Jaakobin heimo on oleva tuli
ja Joosefin heimo on liekki,
mutta Esaun heimo kuin oljet,
jotka tuli ahmii ja tuhoaa.
Ketään ei jää jäljelle
Esaun suvusta.
Näin on Herra puhunut.
19Ne Juudan asukkaat, jotka asuvat Negevissä, ottavat haltuunsa Esaun vuoret, ja ne, jotka asuvat läntisillä kukkuloilla, ottavat Filistean. Muut Juudan asukkaat valloittavat Efraimin ja Samarian vuoriston, ja Benjaminin heimo ottaa Gileadin. 20Israelista pakkosiirtolaisuuteen viedyt ottavat haltuunsa kanaanilaisten maat Sarpatiin asti, ja Jerusalemista Sefaradiin viedyt ottavat Negevin kaupungit. 21Kaikki pelastuneet nousevat Siionin vuorelle ja hallitsevat myös Edomin vuoristoa. Kuninkuus on oleva Herran.
