Sananlaskut 20

₁Viinissä on rehentely, oluessa rettelö,

päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.

₂Kuin leijonan ärjyntä on kuninkaan suuttumus,

henkensä vaarantaa, joka hänet vihoittaa.

₃Kunnia sille, joka riitansa sopii,

hullu purkaa vihansa julki.

₄Syksyllä laiska ei kynnä –

elopellolta hän palaa tyhjin käsin.

₅Kuin syvä vesi on ihmisen sydän,

mutta ymmärtäväinen sen luotaa.

₆Moni kuuluttaa omaa rehellisyyttään,

mutta mistä löytyy todella luotettava mies?

₇Vanhurskas se, joka nuhteettomasti elää,

onnellisia ovat hänen lapsensakin.

₈Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan,

hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.

₉Kuka voi sanoa: »Olen puhdistanut sydämeni,

kaikesta synnistä olen vapaa»?

₁₀Kahtalainen paino, kahtalainen mitta,

kumpaakin Herra kammoksuu.

₁₁Teoista näkee, mitä pojasta tulee,

onko hänen elämänsä oikea ja puhdas.

₁₂Korvat kuulemaan ja silmät näkemään,

molemmat on Herra luonut.

₁₃Älä pitkään nuku, ettet köyhdy,

nouse varhain, niin syöt kylliksesi.

₁₄»Huonoa, perin huonoa», sanoo ostaja,

tekee kaupat ja hykertelee käsiään.

₁₅Olkoon kultaa, olkoon helmiä,

aarteista kallein on punnittu puhe.

₁₆Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta

ja pidä se panttina vierasta varten.

₁₇Makeaa on petoksella saatu leipä,

mutta pian on suussa pelkkiä kiviä.

₁₈Harkinnalla hankkeet varmistetaan,

tarkoin suunnitelmin sotaan mennään.

₁₉Juorukellolta salaisuus karkaa,

suupaltin kanssa älä seurustele.

₂₀Joka isäänsä ja äitiään kiroaa,

sen lamppu sammuu yön pimeään.

₂₁Omaisuus, jota ahneesti haalitaan,

ei lopulta ole siunaukseksi.

₂₂Älä sano: »Minä maksan pahalla pahan»,

luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi.

₂₃Kahtalaista punnusta Herra vihaa,

väärä vaaka ei hänelle kelpaa.

₂₄Herra ohjaa ihmisen askelet,

kukapa arvaa tiensä suunnan?

₂₅Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa –

olet ansassa, jos lupaustasi kadut.

₂₆Viisas kuningas viskaa joukosta jumalattomat,

ajaa puimajyrällä heidän ylitseen.

₂₇Ihmisen henki on Herran lamppu,

se valaisee sydämen perimmät sopet.

₂₈Laupeus ja uskollisuus ovat kuninkaan turva,

niillä hän vahvistaa valtansa.

₂₉Nuorukaisten ylpeytenä on heidän voimansa,

vanhusten kunniana harmaat hapset.

₃₀Ilkeä loukkaus iskee syvän haavan,

viiltää sydämeen saakka.