Vieraan naisen viettelykset
1Kuuntele, poikani, viisauden sanoja,
seuraa valppaasti hyviä neuvojani,
2jotta säilyttäisit harkintasi
ja puhuisit niin kuin puhua tulee.
3Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet,
hänen kielensä on öljyä liukkaampi,
4mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho,
viiltää kuin kaksiteräinen miekka.
5Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan,
alas tuonelaan vievät hänen askeleensa.
6Ei hän välitä elämän tiestä,
ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.
7Siispä, poikani, kuule minua,
älä lyö laimin minun opetustani.
8Pysy kaukana vieraasta naisesta,
älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,
9ettet haaskaisi voimaasi vieraille
etkä parhaita vuosiasi armottomalle,
10etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi,
tuntemattomat raadantasi tuloksista
11etkä sinä viimein, loppuun ajettuna
päätyisi huokaamaan:
12»Miksi minä vihasin opetusta,
miksi halveksin hyviä neuvoja,
13en kuunnellut opettajiani
vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!
14Minä olin joutua tuhon omaksi,
kaiken kansan pilkattavaksi.»
15Juo vettä omasta ruukustasi,
käytä oman kaivosi raikasta juomaa.
16Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle,
purojesi kaupungin toreille?
17Ne pulppuavat yksin sinua varten,
vain sinun hyväksesi, eivät muiden.
18Olkoon sinun lähteesi siunattu,
iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,
19rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi.
Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen,
hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.
20Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen,
miksi hyväilisit vieraan povea?
21Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet
ja tarkkaa hänen askeleitaan.
22Pahantekijä jää rikostensa vangiksi,
takertuu syntiensä verkkoon.
23Hillittömyyteensä hän kuolee,
ajautuu perikatoon kaikessa hulluudessaan.
