1Herra, miksi olet niin kaukana,
miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?
2Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä,
saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
3Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan,
kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.
4Jumalaton ylvästelee:
»Ei Jumala rankaise.
Ei häntä edes ole!»
Siinä hänen ajatuksensa.
5Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee.
Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa.
Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,
6sanoo itsekseen: »Mikään ei minua horjuta!
Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!»
7Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa,
hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.
8Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille
ja murhaa salaa viattoman,
vaanii katseellaan avutonta.
9Hän väijyy piilopaikassaan
kuin leijona tiheikössä.
Hän vaanii siepatakseen heikon,
kaappaa köyhän verkkoonsa.
10Niin sortuu avuton ja heikko,
köyhät joutuvat hänen valtansa alle.
11Hän sanoo itsekseen: »Ei Jumala välitä,
hän on kääntänyt katseensa pois,
ei hän mitään huomaa.»
12Riennä avuksi, Herra!
Jumala, kohota kätesi!
Älä unohda avuttomia!
13Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra?
Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?
14Sinä näet kaiken,
tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta,
sinä ojennat kätesi.
Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa,
sinä annat avun.
15Murra jumalattomien voima,
rankaise heitä,
tee loppu vääryydestä!
16Herra on kuningas aina ja iäti!
Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.
17Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat.
Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.
18Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle,
eikä pelko enää aja ketään pois maasta.
