Psalmi 132

Herra, muista Daavidia,

muista, mitä hän sai kärsiä –

₂hän, joka vannoi Herralle valan,

antoi Jaakobin Väkevälle lupauksen:

₃»Kotitelttaani en astu,

en mene makuusijalleni,

₄en suo silmilleni unta

enkä lepoa silmäluomilleni,

₅ennen kuin löydän Herralle sijan,

asuinpaikan Jaakobin Väkevälle.»

₆Me kuulimme, että se on Efratassa,

löysimme sen läheltä Jaaria.

₇Menkäämme sinne, missä on Herran asumus,

kumartukaamme hänen istuimensa eteen.

₈Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi,

sinä ja arkku, jossa voimasi on!

₉Olkoon pappiesi vaatteena vanhurskaus,

riemuitkoot sinun uskolliset palvelijasi.

₁₀Daavidin, palvelijasi, takia:

älä torju voideltuasi!

₁₁Herra on vannonut Daavidille valan,

antanut lupauksen, jota hän ei peruuta:

»Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.

₁₂Jos poikasi pitävät minun liittoni

ja säädökset, jotka heille opetan,

myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi

aikojen loppuun saakka.»

₁₃Herra on valinnut Siionin,

sen hän on halunnut asunnokseen.

₁₄»Tämä on iäti minun asuinpaikkani.

Tänne minä jään, tämän minä halusin.

₁₅Siion saa minun siunaukseni:

siltä ei ravintoa puutu,

sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.

₁₆Sen pappien ylle minä puen pelastuksen,

sen uskolliset iloitsevat ja riemuitsevat.

₁₇Siellä minä uudistan Daavidin mahdin,

sytytän voidellulleni lampun.

₁₈Kaikki hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä.

Hänen kruununsa sädehtii ja loistaa.»