Psalmi 144

Kiitetty olkoon Herra,

minun kallioni!

Hän opettaa käteni taistelemaan,

käsivarteni käymään sotaa.

₂Hän on uskollinen suojelijani,

hän on linnani,

hän on turvani ja pelastajani,

kilpi, jonka taakse suojaudun.

Hän alistaa kansat valtaani.

₃Herra, mikä on ihminen!

Kuitenkin sinä häntä ajattelet.

Mikä on ihmislapsi!

Kuitenkin pidät hänestä huolen.

₄Ihminen on kuin tuulenhenkäys,

hänen päivänsä katoavat kuin varjo.

₅Herra, kallista taivaasi ja astu alas!

Kosketa vuoria, niin että ne savuavat!

₆Iske leimuava salama,

lyö hajalle kaikki viholliseni!

Ammu nuolesi,

saata heidät sekasortoon!

₇Ojenna korkeudesta kätesi

ja auta minut turvaan,

pelasta minut syvistä vesistä!

Pelasta muukalaisten käsistä –

₈heidän suunsa puhuu petoksen sanoja

ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

₉Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun,

kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.

₁₀Sinä annat kuninkaille voiton,

sinä pelastat palvelijasi Daavidin.

Torju julma miekka, joka iskee minuun.

₁₁Pelasta minut muukalaisten käsistä –

heidän suunsa puhuu petoksen sanoja

ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

₁₂Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia,

jo nuorena vahvoiksi varttuneita,

tyttäremme kuin kauniita pylväitä,

temppelin koristusten kaltaisia.

₁₃Vilja-aittamme ovat täpötäynnä,

meillä on kaikkea yllin kyllin.

Lampaita ja vuohia on tuhansittain,

kymmenintuhansin kedoillamme,

₁₄lehmämme ovat lihavia ja tiineitä.

Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta,

ei kuulu valitusta toreiltamme.

₁₅Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin,

onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!