Psalmi 49

₂Kuulkaa tämä, kaikki kansat,

kuunnelkaa, maan asukkaat,

₃niin alhaiset kuin ylhäiset,

rikas ja köyhä yhtä lailla!

₄Suuni puhuu tiedon sanoja,

sydämeni pohtii viisautta.

₅Minä tahdon tutkistella mietelauseita,

ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.

₆Miksi pelkäisin pahana päivänä,

kun petturien kavaluus saartaa minut?

₇He luottavat rikkauteensa,

kerskailevat suurella omaisuudellaan.

₈Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa,

ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.

₉Elämän lunnaat ovat liian kalliit,

ne jäävät iäksi maksamatta.

₁₀Ei ihminen elä ikuisesti,

ei hän vältä hautaa.

₁₁Viisaatkin kuolevat, se on nähty,

yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät.

Heidän omaisuutensa jää muille.

₁₂Hauta on ikuisesti heidän kotinsa,

heidän asuntonsa ajasta aikaan,

vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.

₁₃Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,

eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.

₁₄Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie,

ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)

₁₅Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan,

kuolema paimentaa heitä siellä.

Jo seuraavana päivänä

oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen.

Tuonela on heidän asuinsijansa,

se kuihduttaa heidät.

₁₆Mutta Jumala lunastaa minut,

hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)

₁₇Älä kadehdi, kun joku rikastuu,

kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.

₁₈Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään,

hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.

₁₉Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa

ja toiset kiittävät hänen menestystään,

₂₀hänen täytyy mennä isiensä luo,

paikkaan, jossa ei valoa nähdä.

₂₁Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,

eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.