Minä ylistän sinua kansojen keskellä
1Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin »Älä tuhoa». Runo, jonka Daavid sepitti, kun hän pakeni Saulia luolaan.
2Armahda minua, Jumala, armahda minua,
sinuun minä turvaan.
Minä kätkeydyn siipiesi suojaan,
kunnes myrsky on ohitse.
3Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta,
hän vie asiani päätökseen.
4Kun vainoojani herjaavat minua,
hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut. (sela)
Hän antaa armonsa, hän on uskollinen!
5Ympärilläni on leijonia,
ne himoitsevat ihmislihaa.
Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet,
niiden kieli kuin miekan terä.
6Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,
kirkkautesi yli kaiken maan!
7He asettivat verkon tielleni
lannistaakseen minut.
He kaivoivat kuopan eteeni
mutta putosivat siihen itse. (sela)
8Jumala, sydämeni on levollinen,
mieleni on tyyni.
Minä tahdon laulaa ja soittaa!
9Herää, sydämeni,
herää, harppu, helky, lyyra,
minä tahdon herättää aamuruskon!
10Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä,
minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
11Sinun armosi ulottuu taivaisiin,
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
12Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten,
kirkkautesi yli kaiken maan!
