Psalmi 69

₂Pelasta minut, Jumala!

Vesi on noussut kaulaani saakka.

₃Olen vajonnut pohjattomaan liejuun,

jalkani ei tavoita lujaa maata.

Olen joutunut vetten syvyyksiin,

pyörre tempaa minut mukaansa.

₄Minä olen väsynyt huutamaan,

kurkkuni on käheä.

Silmäni hämärtyivät,

kun odotin sinua, Jumala.

₅Enemmän kuin hiuksia päässäni

on niitä, jotka minua syyttä vihaavat.

Vahvoja he ovat,

nuo, jotka tahtovat tuhota minut.

Syyttä he ovat minun vihamiehiäni.

Kuinka voisin palauttaa sellaista,

mitä en ole varastanut?

₆Jumala, sinä tunnet erehdykseni,

rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa.

₇Herrani, Herra Sebaot!

Älköön minun takiani joutuko häpeään

kukaan, joka odottaa sinua.

Israelin Jumala!

Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi

kukaan, joka etsii sinua.

₈Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi,

häpeän puna peittää kasvoni.

₉Minusta on tullut vieras veljilleni,

äitini pojat eivät minua tunne.

₁₀Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut,

ja minuun sattuu niiden pilkka,

jotka pilkkaavat sinua.

₁₁Minä itkin ja paastosin,

mutta siitäkin koitui minulle vain häpeää.

₁₂Minä pukeuduin karkeaan kankaaseen,

mutta minusta tuli vain pilkkalaulun aihe.

₁₃Missä ihmiset kokoontuvat, siellä puhutaan minusta.

Missä olutta juodaan, siellä lauletaan minusta.

₁₄Minä rukoilen sinua, Herra.

Kunpa tämä hetki olisi otollinen.

Jumala, vastaa minulle!

Onhan hyvyytesi suuri ja apusi varma.

₁₅Pelasta minut, etten vajoaisi liejuun,

pelasta minut vihollisteni käsistä ja vetten syvyyksistä.

₁₆Älä anna pyörteen temmata minua mukaansa,

syvyyden nielaista minua,

älä anna kuilun sulkeutua pääni päällä.

₁₇Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen,

katso puoleeni, sinä armollinen.

₁₈Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi.

Minä olen ahdingossa,

vastaa jo minulle!

₁₉Tule luokseni, lunasta minut,

osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.

₂₀Sinä näet kaikki ahdistajani,

sinä tiedät, että olen kärsinyt

häväistystä, herjaa ja pilkkaa.

₂₁Häpeä on murtanut sydämeni,

haavani ei parane.

Turhaan minä odotin sääliä,

kukaan ei minua lohduttanut.

₂₂Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa,

janooni he juottivat etikkaa.

₂₃Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi

ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!

₂₄Tulkoot heidän silmänsä sokeiksi,

tee heidän jalkansa heikoiksi.

₂₅Vuodata heidän päälleen kiivautesi malja,

sinun vihasi hehku kohdatkoon heidät.

₂₆Tulkoon heidän leirinsä autioksi,

älköön kukaan asuko heidän teltoissaan.

₂₇He ovat vainonneet sitä, jota sinä olet lyönyt,

lisänneet sen tuskaa, jota sinä olet haavoittanut.

₂₈Pane heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle,

torju heidät luotasi.

₂₉Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta,

älköön heidän nimeään merkittäkö vanhurskaiden joukkoon.

₃₀Minä olen kurja ja kipua täynnä,

mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.

₃₁Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä,

kunnioitan sitä kiitoksin.

₃₂Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin uhrihärkä,

enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.

₃₃Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat,

niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,

₃₄sillä Herra kuulee köyhien rukouksen

eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.

₃₅Taivas ja maa ylistäkööt häntä,

meret ja kaikki, mikä niissä liikkuu.

₃₆Jumala pelastaa Siionin

ja rakentaa Juudan kaupungit.

Hänen kansansa saa asua siellä,

se ottaa maan omakseen.

₃₇Hänen palvelijoittensa jälkeläiset perivät sen,

ja ne, jotka rakastavat hänen nimeään,

saavat asua siellä.