Psalmi 88

₂Herra, Jumalani, pelastajani,

päivällä minä huudan sinua avuksi,

yölläkin käännyn sinun puoleesi.

₃Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen,

kallista korvasi minun huutoni puoleen!

₄Paljon, ylen määrin olen kärsinyt,

olen tuonelan kynnyksellä.

₅Toistenkin mielestä olen valmis hautaan.

Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,

₆olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut.

Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan –

nuo, joita sinä et enää muista,

joita kätesi ei auta.

₇Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille,

pimeään, pohjattomaan kuiluun.

₈Sinun vihasi on raskaana ylläni,

sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)

₉Sinä olet karkottanut ystävät luotani,

niin kammottavaksi olet minut tehnyt.

Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.

₁₀Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin,

kaiken päivää huudan sinua, Herra,

ja ojennan käsiäni sinua kohti.

₁₁Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä,

eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)

₁₂Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat,

ei kadotuksessa, että olet uskollinen!

₁₃Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi,

puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?

₁₄Mutta minä huudan sinua, Herra,

heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.

₁₅Herra, miksi olet hylännyt minut,

miksi kätket minulta kasvosi?

₁₆Nuoruudesta saakka on osani ollut kova

ja kuolema on uhannut elämääni.

Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa,

jonka olet minulle pannut.

₁₇Sinun vihasi on kulkenut ylitseni,

kauhut musertavat minut.

₁₈Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet,

ne piirittävät minua joka puolelta.

₁₉Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut,

nyt on seuranani vain pimeys.