Laulujen laulu 8

Olisitpa oma veljeni,

äitini imettämä!

Saisin suudella sinua kun kohtaamme,

eikä kukaan moittisi minua.

₂Saisin ottaa sinut mukaani,

saisin viedä sinut äitini taloon.

Siellä sinä opastaisit minua

ja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä

ja granaattiomenoitteni mehua.

₃Hänen vasen kätensä on pääni alla,

hänen oikea kätensä hyväilee minua.

₄Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt:

älkää häiritkö rakkauttamme,

älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta

rakastettuunsa nojaten?

Omenapuun alla minä herätin rakkautesi,

siellä, missä sinä sait alkusi,

siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.

₆Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,

pane sinetiksi ranteesi nauhaan.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema,

kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.

Sen hehku on tulen hehkua,

sen liekki on Herran liekki.

₇Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,

virran tulva ei vie sitä mukanaan.

Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat

rakkauden hinnaksi,

hän saisi vain toisten pilkan.

Meillä on pikkusisar,

jolla ei vielä ole rintoja.

Mitä me teemme sisarellemme,

kun häntä aletaan kysellä?

₉Jos hän olisi muuri,

hopeasakaroin sen varustaisimme!

Jos hän olisi ovi,

vahvistaisimme sen setrilaudoin.

Muuri minä olenkin,

ja rintani ovat kuin tornit!

Mutta kun rakastettuni tulee,

olen antautumaan valmis.

Salomolla oli viinitarha

Baal-Hamonissa.

Sen hedelmistä maksaisi kuka vain

tuhat sekeliä hopeaa,

ja siksi kuningas

pani sinne vartijat.

₁₂Minun yksin on oma viinitarhani.

Pidä tuhantesi, Salomo!

Vartijoillekin anna parisataa!

Rakkaani, puutarhan kukka,

kaikki odottavat kutsuasi.

Kutsu minut!

Tule, rakkaani!

Riennä kuin gaselli,

kuin nuori peura

tuoksuville vuorille!