Sakarja 13
Väärien profeettojen tuho
1»Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.
2»Silloin – näin sanoo Herra Sebaot – minä hävitän epäjumalat maasta, niin ettei niiden nimiäkään enää tunneta. Minä poistan maasta myös saastaisen hengen ja väärät profeetat. 3Jos joku vielä profetoi, hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – sanovat hänelle: ’Sinun täytyy kuolla, sillä sinä olet puhunut valhetta Herran nimissä.’ Ja hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – pistävät hänet kuoliaaksi, koska hän rupesi profeetaksi. 4Siihen aikaan profeetat varovat kertomasta näkyjään, eikä kukaan enää pukeudu karkeaan viittaan tekeytyäkseen profeetaksi. 5He sanovat: ’En ole profeetta, minä viljelen maata. Nuoruudestani lähtien olen tehnyt peltotöitä.’ 6Jos heiltä kysytään, mistä he ovat nyt saaneet haavat rintaansa, he vastaavat: ’Minua lyötiin ystävieni luona.’»
Paimen kuolee, lauma hajotetaan
7– Kohoa, miekka, paimentani kohti,
nouse uskottuani vastaan!
sanoo Herra Sebaot.
Minä lyön paimenen maahan,
ja lauman lampaat joutuvat hajalle,
pienimpiäkin vastaan minä kohotan käteni.
8Näin sanoo Herra:
– Kaksi kolmasosaa tämän maan asukkaista
joutuu tuhoon ja kuolee,
vain yksi kolmannes jää jäljelle.
9Tämän kolmanneksen minä vien tuleen,
puhdistan sen kuin hopean
ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan.
He huutavat avuksi minun nimeäni,
ja minä vastaan heille.
Minä sanon: »He ovat minun kansani.»
He vastaavat: »Herra, meidän Jumalamme.»
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007