Ap. t. - Apostolien teot 22

₁»Veljet ja isät! Kuunnelkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni!»

₂Ihmiset hiljenivät entisestään kuullessaan, että Paavali puhui heille hepreaa. Hän jatkoi:

₃»Minä olen juutalainen. Synnyin Kilikian Tarsoksessa, mutta kasvoin tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana sain koulutuksen, joka oli tarkasti esivanhempiemme lain mukainen. Olin jyrkkä Jumalan puolustaja niin kuin tekin olette nyt. ₄Jeesuksen osoittamalle tielle lähteneitä vainosin. Vaadin jopa heidän kuolemaansa. Pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan. ₅Tämän voivat todistaa ylipappi ja koko kansanjohtajien neuvosto. Heiltä sain valtuutuskirjeen Damaskoksen veljiä varten ja menin sinne vangitsemaan sikäläiset uskovat ja tuomaan heidät rangaistaviksi Jerusalemiin.»

₆»Kun olin matkalla ja puolenpäivän aikaan lähestyin Damaskosta, välähti taivaasta yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. ₇Kaaduin maahan ja kuulin äänen, joka sanoi: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ ₈Minä kysyin: ’Herra, kuka olet?’ Silloin ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ ₉Seuralaiseni näkivät kyllä valon mutta eivät kuulleet ääntä, joka puhui minulle. ₁₀’Herra, mitä minun pitää tehdä?’ minä kysyin, ja Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä sinulle kerrotaan, mitä kaikkea tehtäväksesi on määrätty.’ ₁₁En nähnyt mitään, koska valo oli ollut niin kirkas. Siksi seuralaiseni taluttivat minut Damaskokseen kädestä pitäen.

₁₂Siellä asui Hananias, joka kunnioitti Jumalan lakia. Kaikki paikalliset juutalaiset todistivat hänet hyvämaineiseksi. ₁₃Hän tuli luokseni, asettui viereeni ja sanoi: ’Veljeni Saul, avaa silmäsi ja näe!’ Samassa näköni palasi ja näin Hananiaksen. ₁₄Hän sanoi: ’Esivanhempiemme Jumala on valinnut sinut opettaakseen sinulle tahtonsa. Sinä sait nähdä Oikeamielisen ja kuulla hänen äänensä. ₁₅Sinusta tulee hänen todistajansa, ja kerrot kaikille, mitä olet nähnyt ja kuullut. ₁₆Mitä siis seuraavaksi? Nouse ja huuda häntä avuksesi. Ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois.’»

₁₇»Kun olin palannut Jerusalemiin ja rukoilin temppelissä, jouduin Hengen valtaan ₁₈ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Lähde kiireesti Jerusalemista, koska täällä sinua ei uskota, kun todistat minusta.’ ₁₉Minä sanoin siihen: ’Herra, he tietävät, että minä kuljin synagogasta toiseen ja vangitsin ja ruoskitin sinuun uskovia. ₂₀Kun sinun todistajasi Stefanos tapettiin, minäkin olin paikalla. Hyväksyin tappamisen ja vartioin hänen tappajiensa vaatteita.’ ₂₁Herra sanoi: ’Mene, minä lähetän sinut kauas muiden kansojen luokse.’»

₂₂Väkijoukko oli kuunnellut Paavalia tähän saakka, mutta nyt se alkoi huutaa: »Pois maan päältä tuommoinen! Ei tuon saa antaa elää!» ₂₃Ihmiset karjuivat, repivät vaatteitaan ja viskoivat pölyä ilmaan. ₂₄Silloin komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin. Hän käski ruoskia ja kuulustella Paavalia saadakseen tietää, miksi juutalaiset vastustivat häntä niin raivokkaasti.

₂₅Kun Paavali oli kiinnitetty köysillä ruoskimisasentoon, hän sanoi vieressä seisovalle sadanpäällikölle: »Onko teillä lupa ruoskia Rooman kansalaista, jota ei ole tuomittu mistään?» ₂₆Tämän kuultuaan sadanpäällikkö meni komentajan luokse ja sanoi: »Mitä oikein meinaat? Se mieshän on Rooman kansalainen.» ₂₇Komentaja lähti paikalle ja kysyi Paavalilta: »Oletko tosiaan Rooman kansalainen?» Paavali sanoi olevansa, ₂₈ja komentaja vastasi: »Minä maksoin kansalaisuudestani isot rahat.» »Minä taas olen ollut kansalainen syntymästäni saakka», Paavali sanoi. ₂₉Silloin ne, joiden piti kuulustella Paavalia, lähtivät kiireesti pois. Komentajakin pelästyi tajutessaan, että oli antanut sitoa Rooman kansalaisen.

₃₀Komentaja halusi varman tiedon siitä, mistä juutalaiset syyttivät Paavalia. Niinpä hän päästi tämän vapaaksi ja käski ylipapit ja koko Suuren neuvoston koolle. Sitten hän vei Paavalin heidän eteensä.