Hepr. - Kirje heprealaisille 12

₁Meillä on siis ympärillämme kokonainen todistajien pilvi. Heitetään siksi pois kaikki taakat ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Niin jaksamme juosta loppuun asti sen kilpailun, joka on edessämme, ₂katse suunnattuna Jeesukseen. Hänestä usko sai alkunsa, ja hänessä se tulee täydelliseksi. Edessään olevan ilon vuoksi hän kesti nöyryytyksen ristillä. Hän ei piitannut siitä, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. ₃Ajatelkaa häntä, jotta ette väsähtäisi ja antaisi periksi. Miten paljon hän saikaan kestää syntisten vastustusta!

₄Ette ole vielä joutuneet taistelemaan syntiä vastaan verissä päin. ₅Olette unohtaneet sanat, jotka rohkaisevat teitä kuin isä lapsiaan:

₇Kestäkää, kun Jumala kasvattaa teitä, sillä hän kohtelee teitä omina lapsinaan. Ketäpä lasta ei isä kurittaisi? ₈Jos ette saisi samanlaista kasvatusta kuin kaikki muutkin, ette olisi laillisia lapsia vaan äpäriä.

₉Kun oma isämme kuritti meitä, otimme kurituksen nöyrästi vastaan. Emmekö siis alistuisi vielä paljon mieluummin hengellisen Isämme tahtoon, jotta saisimme elää? ₁₀Vanhempamme kasvattivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin parhaaksi näkivät. Jumalan antama kasvatus sen sijaan on meidän todelliseksi parhaaksemme, niin että pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. ₁₁Mikään kuritus ei sitä saataessa tunnu hyvältä vaan pahalta. Silti sen kestäminen tuottaa sovinnon ja rauhan niille, joita sen avulla on valmennettu.

₁₂Oikaiskaa siis väsähtäneet kätenne ja polvenne. ₁₃Tallatkaa suoria polkuja, jotta kipeä jalka ei menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.

₁₄Pyrkikää elämään rauhassa kaikkien kanssa ja tavoitelkaa puhtautta, jota ilman ei kukaan saa nähdä Herraa. ₁₅Pitäkää huolta, ettei kukaan ole Jumalan epäsuosiossa eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvattamaan vahingollisia versojaan. Yksikin sellainen näet saastuttaa monet. ₁₆Vahtikaa, ettei kukaan ole seksuaalisesti holtiton tai keskity maallisiin asioihin niin kuin Esau, joka myi asemansa esikoisena yhdestä ateriasta. ₁₇Kyllähän te tiedätte, että kun hän myöhemmin tahtoi saada isältään siunauksen, hänet hylättiin. Hän ei saanut mahdollisuutta perua valintaansa, vaikka aneli itkien.

₁₈Vuori, jonka juurelle te olette tulleet, ei ole se käsin kosketeltava vuori, joka savusi tulisena. Sillä vuorella oli synkkää, pimeää ja myrskyisää. ₁₉Kuului torven toitotusta ja puhetta, joka sai kuulijat anelemaan, ettei heidän tarvitsisi kuulla enempää. ₂₀He eivät kestäneet määräystä: »Eläinkin on kivitettävä kuoliaaksi, jos se koskee tähän vuoreen.» ₂₁Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: »Minä pelkään ja vapisen.»

₂₂Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin luokse. Olette tulleet taivaalliseen Jerusalemiin, kymmenientuhansien enkelien luokse. Olette tulleet juhlaan, ₂₃taivaan kirjaan merkittyjen esikoisten seurakunnan luokse. Olette tulleet Jumalan, kaikkien tuomarin, ja päämääräänsä päässeiden syyttömien henkien luokse. ₂₄Olette tulleet Jeesuksen, uuden liiton välittäjän, luokse. Kun hänen vertaan vihmotaan, se huutaa, muttei kostoa niin kuin Abelin veri.

₂₅Älkää missään tapauksessa pyytäkö, ettei teidän tarvitsisi kuunnella häntä, joka puhuu! Esivanhemmatkaan eivät selvinneet rangaistuksetta maan päällä, kun pyysivät päästä kuulemasta jumalallista ilmoitusta. Emmekö me siis saisi vielä paljon ankaramman rangaistuksen, jos käännämme selkämme hänelle, jonka puhe kuuluu taivaasta. ₂₆Hänen äänensä sai silloin maan vapisemaan. Nyt hän on luvannut: »Vielä kerran minä järisytän paitsi maata myös taivasta.»

₂₇Sanat »vielä kerran» viittaavat siihen, miten kaikki luotu järkkyy ja siirtyy paikaltaan. Näin paikallaan pysyy vain se, mikä ei järky. ₂₈Me saamme järkkymättömän valtakunnan. Siksi meidän pitää palvella Jumalaa pyhää pelkoa tuntien niin kuin hän tahtoo. ₂₉Onhan meidän Jumalammekin kuin tuli, joka polttaa kaiken tuhkaksi.