Joh. - Johannes 11

₁Lasarus-niminen mies oli sairas. Hän asui sisartensa Marian ja Martan kanssa Betanian kylässä. ₂Maria oli se, joka voiteli Herran jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan.

₃Sisaret lähettivät viestin Jeesukselle: »Herra, rakas ystäväsi on sairaana.» ₄Viestin saatuaan Jeesus totesi: »Ei tämä sairaus ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi. Se näyttää, miten kirkas on Jumalan Poika.»

₅Jeesus oli kiintynyt Marttaan, hänen sisareensa ja Lasarukseen. ₆Kuultuaan Lasaruksen olevan sairaana Jeesus pysyi vielä kaksi päivää aloillaan. ₇Sitten hän sanoi oppilailleen: »Lähdetään taas Juudeaan.» ₈Oppilaat sanoivat: »Rabbi, juutalaisethan aikoivat kivittää sinut. Menetkö silti taas sinne?» ₉Jeesus vastasi: »Eikö päivässä ole kaksitoista tuntia? Jos kulkee päivisin, näkee maailman valon eikä kompastu. ₁₀Yöllä kulkeva sen sijaan kompuroi – eihän hänessä itsessään ole valoa.»

₁₁Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: »Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä käyn herättämässä hänet.» ₁₂Oppilaat sanoivat: »Mutta Herra, jos hän nukkuu, hän toipuu.» ₁₃He luulivat Jeesuksen puhuvan tavallisesta nukkumisesta, vaikka hän tarkoitti Lasaruksen kuolleen. ₁₄Niinpä Jeesus sanoi suoraan: »Lasarus on kuollut. ₁₅Olen iloinen puolestanne, koska en ollut paikalla. Nyt te saatte uuden syyn luottaa minuun. Lähdetään hänen luokseen.» ₁₆Silloin Tuomas, jota kutsuttiin myös Didymokseksi, sanoi muille oppilaille: »Lähdetään mukaan, kuollaan yhdessä hänen kanssaan.»

₁₇Kun Jeesus tuli perille, Lasarus oli maannut haudassa jo neljä päivää. ₁₈Betania oli lähellä Jerusalemia; matkaa oli vain kolmisen kilometriä. ₁₉Martan ja Marian luokse oli tullut paljon juutalaisia ottamaan osaa heidän suruunsa.

₂₀Martta lähti Jeesusta vastaan, kun kuuli tämän olevan tulossa. Maria sen sijaan jäi kotiin.

₂₁Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. ₂₂Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä häneltä pyydät.» ₂₃Jeesus sanoi Martalle: »Veljesi herää eloon.» ₂₄Martta vastasi: »Tiedänhän minä, että hän nousee ylös viimeisenä päivänä.» ₂₅Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Se, joka luottaa minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. ₂₆Eikä kukaan, joka elää ja luottaa minuun, kuole koskaan. Uskotko tämän?» ₂₇»Kyllä, Herra», Martta vastasi. »Uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika. Sinun oli määrä tulla maailmaan.»

₂₈Tämän sanottuaan Martta lähti. Hän kävi sanomassa vaivihkaa sisarelleen Marialle: »Opettaja on täällä ja pyytää sinua luokseen.» ₂₉Tämän kuullessaan Maria nousi kiireesti ja lähti Jeesuksen luokse. ₃₀Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään vaan oli edelleen siellä, missä Martta oli tavannut hänet. ₃₁Kun Maria lähti, juutalaiset olivat yhä talossa lohduttamassa häntä. Nähdessään Marian äkkiä nousevan ja menevän ulos he seurasivat häntä. He luulivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.

₃₂Kun Maria tuli Jeesuksen luokse ja näki hänet, hän heittäytyi tämän jalkoihin ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» ₃₃Jeesus näki Marian ja tämän mukana tulleiden juutalaisten itkevän ja liikuttui itsekin syvästi. ₃₄»Mihin te olette Lasaruksen laittaneet?» hän kysyi. »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. ₃₅Jeesus itki. ₃₆Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, miten paljon hän rakasti Lasarusta.» ₃₇Jotkut sanoivat kuitenkin: »Hän avasi sokean silmät. Eikö hän olisi pystynyt estämään Lasaruksen kuoleman?»

₃₈Haudalle tullessaan Jeesus liikuttui jälleen. Hautana oli luola, jonka suulle oli pantu kivi. ₃₉»Ottakaa kivi pois», Jeesus käski. Martta, vainajan sisar, huomautti: »Herra, hän haisee jo. Hän on ollut siellä neljä päivää.» ₄₀Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kunnian?» ₄₁Kivi otettiin pois. Jeesus nosti katseensa taivaalle ja sanoi: »Isä, kiitän sinua siitä, että kuuntelet minua. ₄₂Tiedän kyllä, että kuulet minua aina. Puhun kuitenkin ääneen näiden ympärilläni seisovien vuoksi. Niin saan heidät uskomaan, että sinä olet lähettänyt minut.» ₄₃Tämän sanottuaan hän huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» ₄₄Kuollut ilmestyi haudasta. Hänen jalkansa ja kätensä olivat siteissä, ja kasvoja peitti liina. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»

₄₅Tämän jälkeen monet juutalaiset alkoivat uskoa Jeesukseen. He olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki. ₄₆Jotkut menivät kuitenkin kertomaan fariseuksille, mitä Jeesus oli tehnyt.

₄₇Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle. He pohtivat: »Mitä meidän pitäisi tehdä, koska tämä mies tekee monia ihmeitä todisteeksi omasta puolestaan? ₄₈Jos annamme hänen jatkaa, kaikki alkavat uskoa häneen. Kohta roomalaiset tulevat ja vievät maamme ja tuhoavat kansamme.» ₄₉Yksi keskustelijoista oli nimeltään Kaifas. Hän oli sinä vuonna ylipappi, ja hän sanoi: »Te ette ymmärrä mitään. ₅₀Ette osaa järkeillä, että yhden kannattaa kuolla koko kansan puolesta. Niin on teille parempi: silloin koko kansa ei tuhoudu.» ₅₁Tämä ajatus ei ollut hänen omasta päästään, vaan sen vuoden ylipappina hän profetoi, että Jeesus kuolisi kansan puolesta. ₅₂Jeesus ei tosin kuolisi vain oman kansansa puolesta, vaan kuolemallaan hän kokoaisi yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.

₅₃Siitä päivästä alkaen neuvosto suunnitteli Jeesuksen tappamista. ₅₄Siksi Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa vaan vetäytyi Efraimin kaupunkiin, joka on asumattoman seudun liepeillä. Hän pysytteli siellä oppilaineen.

₅₅Juutalaisten pääsiäinen oli tulossa, ja monet seudun asukkaista lähtivät jo etukäteen Jerusalemiin puhdistautumaan. ₅₆He etsivät Jeesusta ja puhuivat temppelissä keskenään: »Mitä luulette? Jättäisikö hän tosiaan tulematta juhlille?»

₅₇Ylipapit ja fariseukset olivat päättäneet pidättää Jeesuksen. He olivat antaneet käskyn, että jos joku tiesi Jeesuksen olinpaikan, se piti ilmoittaa heille.