Joh. - Johannes 8

₁Jeesus lähti kuitenkin Oliivimäelle. ₂Aikaisin aamulla hän palasi temppeliin, ja hänen luokseen kerääntyi valtavasti ihmisiä. Jeesus istuutui ja ryhtyi opettamaan heitä.

₃Kesken kaiken oppineet ja fariseukset toivat paikalle naisen, joka oli pettänyt miestään toisen kanssa. He panivat hänet näytille ₄ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen saatiin kiinni itse teossa pettämässä miestään. ₅Mooseksen laissa tällaiset määrätään kivitettäväksi. Mitä mieltä sinä olet?» ₆He sanoivat näin koetellakseen Jeesusta ja päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kuitenkin vain kumartui ja piirteli sormellaan maahan. ₇Kun he tivasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Ensimmäisen kiven voi heittää teistä se, joka ei ole koskaan tehnyt syntiä.» ₈Hän kumartui taas piirtelemään maahan. ₉Jeesuksen sanat kuultuaan kysyjät lähtivät pois yksi toisensa jälkeen. Ensimmäisinä lähtivät vanhimmat heistä. Jeesus ja nainen jäivät väkijoukon keskelle kaksin. ₁₀Jeesus nousi taas kumarastaan ja sanoi: »Missä he ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?» ₁₁»Ei kukaan, Herra», nainen vastasi. Siihen Jeesus sanoi: »En tuomitse minäkään. Mene, äläkä tee enää syntiä.»

₁₂Jeesus alkoi taas puhua ihmisille: »Minä olen maailman valo. Minun seuraajieni ei koskaan tarvitse kulkea pimeässä, sillä heillä on elämän valo.»

₁₃Fariseukset sanoivat Jeesukselle: »Sinä todistat itse itsestäsi. Sinun todistuksesi ei ole luotettava.» ₁₄Jeesus vastasi: »Todistukseni on luotettava, vaikka todistankin itse itsestäni. Minä kyllä tiedän, mistä olen tullut ja minne olen menossa. Te taas ette tiedä, mistä tulen ja minne menen. ₁₅Te tuomitsette kuin ihmiset. Minä en tuomitse ketään. ₁₆Ja jos tuomitsenkin, on minun tuomioni oikea. En näet ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on lähettänyt minut. ₁₇Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden ihmisen todistus on pätevä. ₁₈Minä todistan itse itsestäni, ja toinen todistajani on Isä, lähettäjäni.»

₁₉Siihen fariseukset sanoivat: »No missä isäsi sitten on?» Jeesus vastasi: »Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte Isänikin.» ₂₀Tämän puheen Jeesus piti rahankeräysastian luona, kun hän opetti ihmisiä temppelissä. Häntä ei otettu kiinni, koska hänen aikansa ei ollut vielä tullut.

₂₁Jeesus jatkoi puheitaan: »Minä menen pois, ja te etsitte minua. Synneillänne te aiheutatte oman kuolemanne. Te ette voi tulla sinne, minne minä menen.» ₂₂Juutalaiset ihmettelivät: »Ei kai hän aio tappaa itseään? Miksi hän sanoo: ’Te ette voi tulla sinne, minne minä menen’?» ₂₃Jeesus sanoi: »Te olette alhaalta, minä ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en. ₂₄Siksi sanoin teille, että aiheutatte oman kuolemanne synneillänne. Kuolette synteihinne, jos ette usko, että minä olen mikä olen.» ₂₅»Mitä tarkoitat?» kysyivät juutalaiset. »Mikä sinä olet?» »Se, mikä olen koko ajan sanonutkin olevani», Jeesus vastasi. ₂₆»Voisin tuomita teidät monestakin syystä, mutta kerron maailmalle vain sen, mitä olen lähettäjältäni kuullut. Hän puhuu aina totta.»

₂₇Kuulijat eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui heille Isästä. ₂₈Niinpä Jeesus sanoi: »Nostettuanne Ihmisen Pojan ylös maasta te ymmärrätte, että minä olen mikä olen, mutten tee mitään omin päin. Puhun vain niin kuin Isä on minua opettanut. ₂₉Minun lähettäjäni on minun kanssani, ja teen aina sitä, minkä tiedän olevan hänelle mieliksi. Siksi hän ei ole jättänyt minua yksin.»

₃₀Monet alkoivat luottaa Jeesukseen kuullessaan hänen puhuvan näin.

₃₁Niinpä Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka olivat alkaneet luottaa häneen: »Jos pidätte kiinni minun sanoistani, olette todella minun oppilaitani. ₃₂Silloin opitte tuntemaan totuuden ja totuus vapauttaa teidät.» ₃₃Kuulijat sanoivat: »Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Mitä tarkoitat sanoessasi, että meistä tulee vapaita?» ₃₄Jeesus vastasi: »Minä vakuutan teille: Jokainen syntiä tekevä on synnin orja. ₃₅Orja ei kuitenkaan pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. ₃₆Jos Poika vapauttaa teidät, teistä tulee aidosti vapaita. ₃₇Tiedän kyllä, että olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti haluatte tappaa minut, koska ette voi sietää puheitani. ₃₈Minä puhun niistä asioista, jotka olen nähnyt Isäni luona. Tehkää siis sitä, mitä olette Isältä saaneet kuulla.»

₃₉Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: »Meidän isämme on Abraham.» Siihen Jeesus sanoi: »Jos kerran olette Abrahamin lapsia, tekisitte sitten Abrahamin tekoja. ₄₀Sen sijaan te jahtaatte minua tappaaksenne sen, joka on kertonut teille Jumalalta kuulemansa totuuden. Ei Abraham tehnyt niin kuin te. ₄₁Te toimitte samoin kuin oma isänne.»

Juutalaiset sanoivat: »Emme me ole mitään äpäriä. Meillä on vain yksi Isä, Jumala.» ₄₂Jeesus vastasi: »Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua. Olenhan lähtöisin Jumalasta ja hänen luotaan tullut. Enkä edes tullut oma-aloitteisesti, vaan hän lähetti minut. ₄₃Miksi ette ymmärrä, mitä sanon? Siksi, että ette pysty kuulemaan puhettani. ₄₄Te olette isästä Perkeleestä, ja hänen himojaan te tahdotte tyydyttää. Hän on tappanut ihmisiä alusta saakka. Hän ei pysy totuudessa, koska totuus on hänelle vieras. Kun Perkele valehtelee, hän sananmukaisesti puhuu omiaan. Hän on näet valehtelija ja valehtelijoiden isä. ₄₅Minua te ette usko, koska minä puhun totta. ₄₆Voiko joku teistä osoittaa minun tehneen syntiä? Jos puhun totta, miksi ette usko minua? ₄₇Jumalasta syntynyt kuulee, mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.»

₄₈Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: »Etkös sinä ole samarialainen, ja sinussa on vielä demonikin.» ₄₉Jeesus vastasi heille: »Ei minussa ole demonia. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. ₅₀Enpä minä itselleni kunniaa etsikään, mutta on eräs toinen, joka etsii ja tuomitsee. ₅₁Minä vakuutan teille: se, joka noudattaa minun sanaani, ei koskaan näe kuolemaa.»

₅₂Tähän juutalaiset sanoivat: »No nyt on aivan selvää, että sinussa on demoni. Abraham ja profeetatkin kuolivat, mutta sinä väität, että sinun seuraajasi eivät kuole koskaan. ₅₃Et kai sinä ole mahtavampi kuin isämme Abraham ja profeetat, joiden täytyi kuolla? Kuka sinä oikein kuvittelet olevasi?»

₅₄Jeesus vastasi: »Minulle ei ole kunniaksi, jos yritän itse loistaa. Minut kirkastaa Isäni, jota te kutsutte meidän Jumalaksemme. ₅₅Silti ette ole oppineet tuntemaan häntä. Minä sen sijaan tunnen hänet. Jos väittäisin, etten tunne, olisin samanlainen valehtelija kuin te. Minä tunnen hänet ja noudatan hänen sanaansa. ₅₆Isämme Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja oli onnellinen.»

₅₇Tähän juutalaiset sanoivat: »Väitätkö nähneesi Abrahamin, vaikka et ole vielä viittäkymmentäkään?» ₅₈Jeesus sanoi: »Minä vakuutan teille, että olin olemassa jo ennen kuin Abraham syntyi.» ₅₉Silloin juutalaiset keräsivät maasta kiviä heittääkseen niillä Jeesusta, mutta Jeesus hakeutui suojaan ja lähti temppelistä.